SRA SM 2015 Oulu 1.-2.8.2015

[I11]

Sitten tuossa ruuvit korkkasivat. No, se oli ja meni ja tärkeintä taas opittiin varmaan kaikki jotain.

Minua kiinnostaisi mitä opittiin sääntöjen soveltamisesta, koska tapaushan ei mennyt kilpailun juryn käsiteltäväksi.

Selvennetään nyt muille lukijoille tapausta seuraavasti: Käsitykseni mukana jo ennen kilpailun alkua arvostelun ja epäilysten kohteeksi joutunut ratarakenne petti kilpailijan jalan alla ja tämä kaatui ainakin polvea korkeammalta korkeudelta maahan ja ottaessaan kaatumista vastaan edessään olevalla esineellä, eli kiväärillään, tapahtui tuomarin ja ratamestarin vahingonlaukaukseksi katsoma virhe ja josta kyseinen kilpailija hylättiin.

Säännöissä lähdetään siitä että kilpailija on vastuussa vahingonlaukauksesta, mutta toisaalta että kilpailunjärjestäjä on vastuussa turvallisista suorituspaikoista (3.1.1, 1.4.3 5. virke) ja että kilpailija on oikeutettu uusintaan ratarakenteen pettäessä hänen suoritustaan häiriten (8.1.1 b ja myös 8.1.2 c siltä osin, että hajottuaan ramppi ei ollut enää kulkemiskelpoinen eikä suoritusta olisi voinut jatkaa edes yhtä turvattomasti kuin ennen hajoamista). Luonnollisesti kaatumisen ja jopa vahingonlaukauksen aiheuttava ratarakenteen pettäminen oikeuttaisi uusintaan.

Minusta ei ole sääntöjen tarkoituksen mukainen tulkinta, jos järjestäjän syyksi laskettava vika ei vapauta kilpailijaa vastuusta tämän tyyppisessä tapauksessa, jossa laukaus kuitenkin osui ampumasektoriin (maahan).

Toisaalta, minulla ei ole tiedossa SRA:n osalta aiempaa tulkintakäytäntöä. Kilpailijana ja toimitsijanakin kiinnostaisi tietää miten hylkäystä on perusteltu ja mikä painoarvo on annettu vialle rakenteessa. Ainahan toiminnallisissa lajeissa kilpaileminen on tasapainoilua parhaan suorituksen saavuttamisen ja turvallisuusriskien rajoittamisen välillä. Jos kilpailija tietää että epäilyttävältä näyttävään rakenteeseen kaatuminen ja aseen laukeaminen tai sektorin ylittyminen sen suorana seurauksena johtaa aina hylkäykseen, kyseiseen rakenteeseen lähestymisen joutuu tekemään varovaisemmin. Jos ei myönnä tätä harkintaa tekevänsä tietoisesti, niin alitajuisesti sitä ainakin tapahtuu varmasti. Siltä kannalta olisi hyvä jos tämä tulkintalinja on kaikkien tiedossa. Minulle se ainakin tuli hieman yllättäen, koska oletin tapauksesta määrättävän uusinnan eikä hylkäystä.

Vastaavasti sisarlajin puolella hylkäystä ei anneta kilpailijasta pitkälle riippumattomista syistä, ei edes hänen hallinnassaan olevasta mutta suoritustilanteesta riippumattomasta syystä, eli aseen vikaantumisesta johtuvasta vahingonlaukauksesta (IPSC-sääntökohta 10.4.8). Toisaalta siellä turvallisuusrikkeeseen perustuvasta hylkäyksestä voikin valittaa poikkeuksellisissa olosuhteissa (11.1.2 2. virke). Ehkäpä tältä osin SRA:n säännöissä olisi kehittämisen paikka.

Sitten taas toisaalta, sääntösivuston UKK-osassa aserikosta johtuvaa vahingonlaukausta koskeva tulkintaohje olisi minun mielestäni suoraan verrannollinen myös ratarakenteen aiheuttamaan vahingonlaukaukseen:

Varmaankaan aseen rikkoutumisen seurauksena lähteneitä laukauksia ei katsota "ammutuiksi laukauksiksi" ja sitä myöten "laukauksiksi joita ei selvästi ollut tarkoitus ampua" eli vahingonlaukauksiksi jotka siten johtaisivat kilpailijan hylkäämiseen?

Aseen rikkoutumisen seurauksena lähteneet laukaukset eivät ole vahingonlaukauksia, mikäli ne pysyvät hallitusti ampumasektorissa ja sääntöjen puitteissa osumapisteiden yms. suhteen, joten syytä diskaamiselle ole.

”Sääntöjen puitteissa osumapisteiden suhteen” lienee liian korkea vaatimus kaatumisen tai pettävältä ratarakenteelta alas putoamisen yhteydessä, ampumasektorissa ja vallien alla pysymisen pitäisi silloin riittää.

Joku ottaa varmasti esille sormikuriasian tässä yhteydessä, mutta minusta se ei ole kovin olennainen asia juuri tässä tapauksessa. Tarttumisrefleksi on vahva kaikkia käden lihaksia koskeva refleksi josta on hyvin vaikea oppia pois, eikä sitä missään vaiheessa harjoiteta tai harjoitella. Vaatisi kilpailijoiden kamppaamista satunnaisesti harjoituksissa ja olisi jo kaatumavammojen takia liian riskialtista. Sitäpaitsi, en ole nähnyt tai kuullut näytöstä, että postauksen kohteena olevassa tapauksessa olisi edes havaittu sormea liipaisimella. Sellainen havainto on saattanut olla tai olla olematta riippuen tuomarin sijoittumisesta ja näköakselista.

Kuitenkin ase on voinut tai voisi vastaavassa tilanteessa laueta myös muiden esineiden tai ruumiinosien kuin liipaisinsormen osumisesta liipaisimeen (esim. vaatteet, varusteet, tukikäsi, muut ratarakenteet, maa, jne.).

Minusta keskustelu tästä näkökulmasta on arvokas erillään siitä mikä oli ratkaisu juuri tämän kyseisen kilpailijan tilanteessa tai mitä opittiin liukkaiden ramppien rakentamisesta vastaisuudessa. Taustatietona vielä sellainen pikainen paljastus että ammuin hylätyn kilpailijan kanssa samassa ryhmässä, mutta en samassa joukkueessa.

[Spree K.]

Minusta rakenteita ei voi tehdä niin, että ne kestävät liukastuneen tms. ampujan törmäykset. Eli jos ampuja tekee virheen, törmää ja siitä seuraa jotain, niin vika on ampujassa. Mikäli esimerkkitapauksessa ampuja olisi ollut sillalla ja se olisi yhtäkkiä romahtanut aiheuttaen vahingonlaukauksen, antaisin siitä uusinnan hylkäyksen asemesta.

Sormi voi joutua liipasinkaaren sisään laittamattakin. Kerran pidin AR:ää pistoolimaisesti lippaanvaihdon yhteydessä. Toinen käsi kaivoi lipasta ja asekädellä koitin painaa lippaanvapautinta. Keula oli kuitenkin niin painava, että piippu pääsi kallistumaan alaspäin ja lippaanvapautinta etsivä sormi meni voimalla kaaren sisään ja ase laukesi. Liipasinkaaren etuosaan jäi kynnen jälki ja kynttä kolotti jonkun aikaa.

[MattiK]

Kiitos kommenteista.

IPSC puolella 4 kertaa paksumpaan sääntökirjaan on tuotu paljon enemmän poikkeuksia kuin
SRAn tahallaan ohuena pidettyyn.

Ramppia testattiin eri painoisilla kavereilla ja ilman vettä ja veden kera. Valitettavasti tilanteessa
tapahtunutta lähestymistä sellaisenaan ei tullut testattua.

Esimerkiksi otettu IPSC sääntö laajentaa järjestäjän vastuuta, mutta nykyinen SRA sääntö on ehdoton
vahingonlaukauksen suhteen. Ja sen mukaan mentiin.

SRA sääntöjä on tarkoitus kehittää ajan myötä ja tämä case tulee olemaan siellä lähtömateriaalin joukossa
kun seuraavaa versiota aletaan työstään.

[I11]

Minusta rekenteita ei voi tehdä niin, että ne kestävät liukastuneen tms. ampujan törmäykset. Eli jos ampuja tekee virheen, törmää ja siitä seuraa jotain, niin vika on ampujassa. Mikäli esimerkkitapauksessa ampuja olisi ollut sillalla ja se olisi yhtäkkiä romahtanut aiheuttaen vahingonlaukauksen, antaisin siitä uusinnan hylkäyksen asemesta.

Eikö rampin (”sillan”) reunan putoaminen pois jalan alta ole sama kuin romahtaminen? Sitä tuskin saamme koskaan tietää liukastuiko kilpailija rampin johonkin muuhun kohtaan ja vasta sitten törmäsi rampin reunaan vai osuiko viimeinen askel reunan päälle, joka petti suoraan siitä. Minusta tuo ei ole mitenkään olennainen ero. Rakenne kuitenkin petti ennen vahingonlaukausta ja kaatumisen alkamista.

Toki jos kilpailija juoksee esim. päin seinää ja samalla piippu kääntyy yli sektorin ja sen jälkeen/samanaikaisesti seinä kaatuu, kyse ei ole ratarakenteen aiheuttamasta turvallisuusriskistä ja turvarikkeestä. Jos rakenne pettää ensin, sitten kaatuu ja sitten laukeaa, tässä järjestyksessä, niin syy- ja seurausketju on mielestäni varsin selvä.

[kronk]

Kuten MattiK kirjoittikin, on tämän hetkinen SRA sääntö vahingonlaukauksen osalta ehdoton.

Tiedämme myös kilpailijan ja piippaavan tuomarin kuvailemana tarkalleen tilanteen kulun. Tällä ei kuitenkaan ole tämän kisan osalta enää merkitystä, koska kilpailu on nyt takana.

Tilanne kuitenkin tarjosi skenaarion, josta voidaan myöhemmin kehittävässä mielessä keskustella.

[I11]

Kuten MattiK kirjoittikin, on tämän hetkinen SRA sääntö vahingonlaukauksen osalta ehdoton.

SRA:n säännöissä ei ole kirjattua sisäistä hierarkiaa. Käsitys että vahingonlaukausta koskeva kohta olisi ehdoton (kuin muita sääntöjä ei olisi olemassakaan) on tulkintaa tai oikeammin diktaa, jos sitä ei millään muulla perustella. Täysin mahdollinen tulkinta olisi sekin, että uusintaa koskevat kohdat menevät tietyissä tilanteissa edelle.

Otetaan taas esimerkki, IPSC:n puolella turvallisuussäännösten ja uusintasäännösten keskinäistä hierarkiaa selvennetään vain yhdessä uusintasääntökohdassa (8.6.4), jossa todetaan että siinä turvallisuussääntö on ensisijainen. Eli jos kilpailija vahingossa törmää tuomariin, siitä voidaan antaa uusinta, mutta vain mikäli törmäykseen ei liity turvallisuusrikettä. Muiden uusintakohtien osalta jätetään sijaa sille ettei turvallisuusrikkeitä koskevia hylkäyssääntöjä tule aina ja jokaisessa tapauksessa soveltaa, vaan sovellettavaksi voi jäädä vain uusinta kun kyse on hyvin poikkeuksellisesta tilanteesta, esim. ratarakenteen pettäessä yllättäen kilpailijan alta.

Jos ajatellaan sääntöjen ensisijaista tarkoitusta, eli varmistaa turvalliset suoritusolosuhteet kaikille osallistujille, myös yleisölle, niin kilpailijan hylkääminen vaarallisesta suorituspaikasta johtuen ei palvele sitä tarkoitusta.

Onneksi kuitenkin tämän keskustelun aiheena ollut tapahtuma on erittäin harvinainen, lähes kaikki muut kaatumiset ja kompuroinnit sekä niihin liittyvästä turvallisuusvirheet menevät pelkästään kilpailijoiden piikkiin.

[koivuja]

Minusta rekenteita ei voi tehdä niin, että ne kestävät liukastuneen tms. ampujan törmäykset. Eli jos ampuja tekee virheen, törmää ja siitä seuraa jotain, niin vika on ampujassa. Mikäli esimerkkitapauksessa ampuja olisi ollut sillalla ja se olisi yhtäkkiä romahtanut aiheuttaen vahingonlaukauksen, antaisin siitä uusinnan hylkäyksen asemesta.

Eikö rampin (”sillan”) reunan putoaminen pois jalan alta ole sama kuin romahtaminen? Sitä tuskin saamme koskaan tietää liukastuiko kilpailija rampin johonkin muuhun kohtaan ja vasta sitten törmäsi rampin reunaan vai osuiko viimeinen askel reunan päälle, joka petti suoraan siitä. Minusta tuo ei ole mitenkään olennainen ero. Rakenne kuitenkin petti ennen vahingonlaukausta ja kaatumisen alkamista.

Toki jos kilpailija juoksee esim. päin seinää ja samalla piippu kääntyy yli sektorin ja sen jälkeen/samanaikaisesti seinä kaatuu, kyse ei ole ratarakenteen aiheuttamasta turvallisuusriskistä ja turvarikkeestä. Jos rakenne pettää ensin, sitten kaatuu ja sitten laukeaa, tässä järjestyksessä, niin syy- ja seurausketju on mielestäni varsin selvä.

Moro, olin melkolailla lähellä kun kyseinen tapahtuma tapahtui ja näin tilanteen radan vasemmasta reunasta aseen latauspisteeltä. Kilpailijan tullessa takaa katsottuna oikeanpuoleiselle rampille, hän liukastui rampin alapäässä ja luisui päin rikelinjaa joka antoi periksi (ruuvi meni poikki rikelinjan alapäästä). Ramppi ei romahtanut mihinkään, vaan oikea jalka luiskahti rampilta rikelinjan antaessa myöten, jonka jälkeen kilpailija tipahti toiselle polvelleen ja laukaus lähti. Auttoiko tämä asiaan, vaan saadaanko lisää jappasua

Jarmo

[-JP-]

Ainahan toiminnallisissa lajeissa kilpaileminen on tasapainoilua parhaan suorituksen saavuttamisen ja turvallisuusriskien rajoittamisen välillä. Jos kilpailija tietää että epäilyttävältä näyttävään rakenteeseen kaatuminen ja aseen laukeaminen tai sektorin ylittyminen sen suorana seurauksena johtaa aina hylkäykseen, kyseiseen rakenteeseen lähestymisen joutuu tekemään varovaisemmin. Jos ei myönnä tätä harkintaa tekevänsä tietoisesti, niin alitajuisesti sitä ainakin tapahtuu varmasti.

Näinhän se on, mutta kun vedetään 110% taulussa riskillä niin kaikkea voi tapahtua. Ei rata rakenteitakaan voi rakentaa mitenkään sellaisiksi että ne kestävät mitä vaan, kyllä ampujalla pitää olla järki mukana siinä mitä voi tehdä ja mitä ei. En siis kommentoi tässä tätä kyseistä tapausta vaan ihan vaan yleisesti ottaen.
Yleisesti ottaen myös se että vahingonlaukauksia tapahtuu on hieman huolestuttava asia, joten olisi hyvä jos toimikunta analysoisi SM-kisojen jälkeen esim. vahingonlaukauksien syyt ja ottaisi sitten asian huomioon myös uutta sääntöversiota miettiessä (liipasinvastus, aseiden luotettavuus; ase laukeaa kun liikkuvat päästää eteen yms.)

Joku ottaa varmasti esille sormikuriasian tässä yhteydessä, mutta minusta se ei ole kovin olennainen asia juuri tässä tapauksessa. Tarttumisrefleksi on vahva kaikkia käden lihaksia koskeva refleksi josta on hyvin vaikea oppia pois, eikä sitä missään vaiheessa harjoiteta tai harjoitella. Vaatisi kilpailijoiden kamppaamista satunnaisesti harjoituksissa ja olisi jo kaatumavammojen takia liian riskialtista.Sitäpaitsi, en ole nähnyt tai kuullut näytöstä, että postauksen kohteena olevassa tapauksessa olisi edes havaittu sormea liipaisimella. Sellainen havainto on saattanut olla tai olla olematta riippuen tuomarin sijoittumisesta ja näköakselista.

Kuitenkin ase on voinut tai voisi vastaavassa tilanteessa laueta myös muiden esineiden tai ruumiinosien kuin liipaisinsormen osumisesta liipaisimeen (esim. vaatteet, varusteet, tukikäsi, muut ratarakenteet, maa, jne.).

Kyllä se ase on ampujan vastuulla ja olen itse nähnyt tuomarina lukuisia kaatumisia ja myös itse kaatunut muutaman kerran ilman mitään ongelmaa. Kyllä se sormi on aseen rungolla aina kun ei ammuta, joten edelleen ampujan täytyy pitää vauhti sellaisena että pysyy itse mukana, jos mennään niin kovaa kuin pääsee ja jostain syystä sormi/piippu kuri ei ole kunnossa niin sitten ongelmia voi tulla.
Se vetääkö vahingonlaukauksessa liipasinta sormi tai joku varuste yms. ei ole olennaista vaan se että ampujalla on tilanne hallussa niin että näin ei pääse käymään.

Tämä oli siis vain yleistä kommentointia aiheen ympäriltä eikä liity mitenkään tähän kyseiseen tapahtumaan, koska en itse tuota edes nähnyt.

Minusta keskustelu tästä näkökulmasta on arvokas erillään siitä mikä oli ratkaisu juuri tämän kyseisen kilpailijan tilanteessa tai mitä opittiin liukkaiden ramppien rakentamisesta vastaisuudessa.

Samaa mieltä, mutta mitä keskustelin mm. ratamestarin kanssa niin kyllä tätä ramppia oli mietitty ja testattu todella paljon eri rakenteilla, kuivana ja märkänä, eri kengillä jne. joten edelleen hatunnosto ratamestarille ja kaikille toimitsijoille kovasta työstä hyvän kisan eteen.
Toisaalta kun ramppien kanssa aika usein on ongelmia niin jatkossa kannattaa miettiä aika tarkkaan onko rastille aivan pakko rakentaa ramppi vai voisiko rakenteen toteuttaa jotenkin muuten.

[Spree K.]

Toisessa sattuneessa vahingonlaukauksessa liipasin osui varusteisiin. "kevein jaardi"

[I11]

Toisessa sattuneessa vahingonlaukauksessa liipasin osui varusteisiin. "kevein jaardi"

Varusteisiin tai vaikka ratarakenteisiin kaaduttaessa osuvan liipaisimen tapauksessa ei liene sellaista liipaisinkoneistoa jonka jäykkyydestä olisi siinä tilanteessa mitään hyötyä. Enemmänkin kyse on siitä ettei ase laukea tönäisystä tai ammu sarjaa.

Ihan taas nippelitietona, hylkäyksen rastilla 3 saanut kilpailija raivasi rastilla 1 känniset viholliset (tynnörit) hakkaamalla ne nurin kiväärinsä perällä lyömällä, eli ihan hilikulle ei hänenkään laukaisuaan ollut viritetty. Itseäni 700 g MTG:lla ampuen moinen vähän hirvitti, joskin lähinnä siitä syystä, etten ole lyönyt kyseistä kivääriä vasara vireessä tahallani ja voimalla mihinkään (mortaring -häiriönpoistotekniikka on kyllä tuttu, mutta silloin vasara on lähtötilassa edessä).

Vahingonlaukaukset arskaa ladattaessa johtunevat mun käsityksen mukaan enemmänkin itse liian pehmeillä nalleilla ja huonosti nallitetuista patruunoista, kuin laukaisukoneistoista. Sama koskee kyllä hyvin satunnaisia tahattomia tupliakin. Stiigoilla ja muilla vastaavilla 2011-pisloilla taas koneiston liika keveys yhdistettynä huonoon otteeseen saattaa saada ylimääräistä röpötystä aikaan.

[I11]

Kyllä se ase on ampujan vastuulla ja olen itse nähnyt tuomarina lukuisia kaatumisia ja myös itse kaatunut muutaman kerran ilman mitään ongelmaa. Kyllä se sormi on aseen rungolla aina kun ei ammuta, joten edelleen ampujan täytyy pitää vauhti sellaisena että pysyy itse mukana, jos mennään niin kovaa kuin pääsee ja jostain syystä sormi/piippu kuri ei ole kunnossa niin sitten ongelmia voi tulla.

Tämä puoli asiasta ei mielestäni ole ollenkaan olennaista. Tottakai kaatumisia sattuu ja jos niissä tulee vahingonlaukauksia, pääsääntönä kilpailija vastaa ja hylkäys on ansaittu. Mutta jos kaatuminen sattuu rikelinjan pettämisestä jalan alla, kaatuminen ei ole kilpailijan syy ja silloin sitä seuraavat asiat ovat vähemmän hänen hallittavissaan.

Itsekin kaaduin rastilla 12, tai oikeastaan kellahdin. Tarkoitus oli ampua pöydän alla ollut taulu matalasta polviasennosta vasen polvi maassa, mutta vain ensimmäinen laukaus lähti siten. Sen jälkeen olin rikelinjan päällä ja oikea kyynärpää sen ulkopuolella maassa, sormi koukulla, tähtäinkuva tauluun. Kevyempi laukaisu ja olisi saattanut lähteä kyynärpään osuessa maahan (joskaan kyse ei välttämättä olisi silloin ollut sääntöjen mukaisesta vahingonlaukauksesta, vaan lähinnä toimintavirheen arvoisesta ”harhalaukauksesta”). No jos nyt kyseinen rikelinja olisi katkennut alta, sen takana olisi ollut pudotus ja olisin pudonnut päistikkää puoli metriä oikealle olkapäälle/päälle, niin en todellakaan osaa sanoa kuinka jäyggä laukaisu olisi pitänyt olla aseen laukeamisen estämiseksi (1,6 kg nyt).

Tilanteet eivät toki olleet verkailukelpoisia koska rastin 3 tapauksessa kilpailijalla ei ollut tähtäinkuvaa tauluun. Tarkoitus on vaan havainnollistaa että laukaisun jäykkyys ei ole tie onneen näissä asioissa ja muutenkin pidän ylijäykkien laukaisujen ”kenttäkelpoisuutta” kovasti yliarvostettuna.

[Diesel]

Säännöissä 6.2 on sama kohta. 5.1.5 Mikäli ase tai varuste todetaan vaaralliseksi, on ampujan korjattava tai vaihdettava ase tai varuste ennen ammunnan jatkamista.

Tosin en keksi miten kengät muuttuvat yht'äkkiä vaaralliseksi kuin ase josta hajoaa varmistin tai aseenhihna joka takertuessaan voi aiheuttaa välitöntä vaaraa.

Sen sijaan on olemassa sääntökohta 3.1.1 Kilpailun johtajan ja ratamestarin tulee yhdessä varmistaa, että rastit on suunniteltu ja rakennettu, sekä rastikuvaukset laadittu siten, että turvallisuus ei vaarannu eikä ampujilta vaadita sääntöjen vastaista toimintaa.

Ennemmin katsoisin kohdan 3.1.1 tulleen rikotuksi kuin kohdan 5.1.5 astuvan voimaan.

Liukastuminen, rakenteiden pettäminen ja vahingonlaukaus Edelleen katson kohdan 3.1.1 tulleen rikotuksi( mielipiteelläni ei ole oikeaa merkitystä). Entäpä jos vahingonlaukaus olisi osunut kilpailijaan? Rakenteen muuttamisen sijaan laitoitte porukan ottaamaan toiset kengät mukaan, ja lopputulos edelleen puhuu puolestaan

[kronk]

Säännöissä 6.2 on sama kohta. 5.1.5 Mikäli ase tai varuste todetaan vaaralliseksi, on ampujan korjattava tai vaihdettava ase tai varuste ennen ammunnan jatkamista.

Tosin en keksi miten kengät muuttuvat yht'äkkiä vaaralliseksi kuin ase josta hajoaa varmistin tai aseenhihna joka takertuessaan voi aiheuttaa välitöntä vaaraa.

Sen sijaan on olemassa sääntökohta 3.1.1 Kilpailun johtajan ja ratamestarin tulee yhdessä varmistaa, että rastit on suunniteltu ja rakennettu, sekä rastikuvaukset laadittu siten, että turvallisuus ei vaarannu eikä ampujilta vaadita sääntöjen vastaista toimintaa.

Ennemmin katsoisin kohdan 3.1.1 tulleen rikotuksi kuin kohdan 5.1.5 astuvan voimaan.

Liukastuminen, rakenteiden pettäminen ja vahingonlaukaus Edelleen katson kohdan 3.1.1 tulleen rikotuksi( mielipiteelläni ei ole oikeaa merkitystä). Entäpä jos vahingonlaukaus olisi osunut kilpailijaan? Rakenteen muuttamisen sijaan laitoitte porukan ottaamaan toiset kengät mukaan, ja lopputulos edelleen puhuu puolestaan

Rakenteen muutoksessa huomioitiin seuraavat mahdolliset muutokset: Poikittaisrimat(vaaralliset nopeasti taaksepäin palatessa ja äärimmäisen vaaralliset sateella nastakengillä, olisi tapahtunut useammalle liukastuminen sivusuunnassa) Rampin muuttaminen puupintaiseksi(vaarallinen sateella kaikilla kengillä) Kumimatto(Vaarallinen sateella kaikilla muilla kuin nastakengillä) liukuesteteippi(vaarallinen nastakengille, nasta läpi ja takertuu mukaan) Liukkautta simuloitiin vesisateella vedellä, ei ongelmaa.

Käytetty erikoiskova liukuesteviiralla varustettu vaneri sellaisenaan oli paras vaihtoehto, kunhan siihen ei menty nastakengillä(Ratamestari suoritti jäätanssiesityksen henkilökohtaisesti niillä)

Tilanteen pääsyy on liiallinen tilannenopeus. Kengän pohjaan oli todennäköisesti jäänyt mukaan hieman tuota alueen hienoa hiekkaa, joka auttoi, mutta syypää siis vauhti. Jos seurauksena 5*90 ruuvi katkeaa, on siihen kohdistunut voima, jollaista ei voinut simuloida(korkeintaan 10kg lekalla lyömällä ja sillähän hajoaa kaikki)

Nastakenkien käyttökielto oli edelleen oikea ratkaisu. Koska paikalla oli ramppi, oli siihen käytetty materiaali paras saatavilla oleva vaihtoehto.

Mikäli rasti rakennettaisiin nyt alusta, ei siihen tulisi ramppeja lainkaan. Tässä kisassa ne oli ja koko kisan aikana rastilta saamieni tietojen mukaan kahdella oli kenkä luistanut. Molemmat kengät pehmeällä harjalla olevia suunnistuskenkiä, joissa nappulan harja kovalla voimalla hieman rullaa(Vieressäni moiset nastallisena(SpikeCross)) Tämä nappulan rullautuminen todennäköisesti avitti luiston alun, kun välissä oli hiekkaa(tämä lause spekulaatiota, koska pinta ei ollut läpinäkyvä, eikä alla ollut suurnopeuskameraa).

Ainoa asia jonka rastilla olisi rampin suhteen voinut muuttaa, olisi ollut sen poistaminen.

[Tomy]

Kommentoin kisaa jo tuonne Kisaraporttien puolelle, mutta kommentoin nyt myös tänne. Seuraavat kommentit eivät koske rastilta 3 hylkäystä saanutta kilpailijaa, koska en tiedä tapauksesta riittävästi. Nämä ovatkin yleisiä ajatelmia:

Jos tuollaiset rampit tehdään, niin aivan varmasti joku ampuja pyrkii ottamaan hyötyä oikaisemalla rampille ja rampilta. Se että miten paljon oikaisee, on vain uskalluksesta kiinni. Paras ratkaisu olisi ollut ramppien unohtaminen jo suunnitteluvaiheessa, kun taulut sai asennettua joka tapauksessa kohtuu alas. Koska kamppailu pytyistä on kovaa, niin sitten otetaan pahimmillaan kovia riskejä. Tällaiset miinat olisi hyvä jättää tekemättä. Itse hipsuttelin rampit melko rauhassa koska märän nurmen täyttämät Turf-pohjaiset kengät olivat kohtuu liukkaat. Maihareilla näkyi olevan parempi pito, joten olisi pitäny vaihtaa sellaiset jalkaan. Epäilen että tietyn tyyppisillä nastoilla olisi ollut todella liukasta.

Pakko on mainita kuitenkin vielä yleisesti meidän ampujien vastuu. Meillä on edelleen vastuu aseiden käytöstä. Emme me voi juosta kuin päättömät apinat pitkin seiniä ja syyttää sitten kilpailun järjestäjää jos ase ylikovaa vedettäessä vahingossa laukeaa. Jokaisella rastilla olisi ollut mahdollisuus vetää ylikovaa ja aiheuttaa vaaratilanne. Ei siitä silloin voi rataa syyttää jos kilpailijat sakkailee.

Ps. Kas, Kronk kerkesikin väliin kommentoimaan.

[kki]

kappas samaa toistoa kun edelliset, en vaan kerinnyt vielä kännykällä sekaantumaan.

itse kun en ramppeja ollut koeponnistamassa, niin liukkaudesta tai sen puutteesta ei voi mitään sanoa, vaan kommenttini koskee yleisesti tätä keskustelua'

ihan sairasta "sääntö-suomi" spekulointia, testaillaan eri materiaaleja ja "omansa" värisillä silmälaseilla sit tehdään päätelmiä. (kotiinopäin vetäen)

kuten edellinen kirjoittaja toteaa, vastuu on kisaajalla! niinkuin kaukilla teki mitä tahansa vastuu pitää kantaa eikä siirtää sitä järjestäjän tai valtion, poliisin, rakennusvalvonnan tms. instanssin harteille.

mitä tulee muuten Lajin kehittymiseen niin sen lisäksi että aletaan määrittelemään lajiin sopivaksi vain TST luokan varustusta, niin kannattaisi hetki hengähtää ja miettiä että voisiko/pitäsikö SRA:n erottua jotenkin AirSoft/PaintBall pelistä?

nythän valokuvasta odotusalueelta tai tauolta, niin ei voida sanoa onko peli vai ampuma-urheilu tapahtuma...