Longrange kirjoitti:Riippuu radasta. Monella radalla sivuvalleihin ei saa ampua ollenkaan. Jos sivuvalleihin saa ampua niin silloin ne ovat taustavalleja ja silloin niitä koskee luonnollisesti samat säännöt kuin maalien taustavalleja yleensä.
No ympäristolupa mukaan kyllä. Silti jos haluat rakentaa rata missä voit ampua muuten kun yksi suuntaan, se rahamäärä mika tarvitset siihen kasvaa nopeasti. Erityisesti jos on kyse vähan pidempaa rata kun esim kiväärirata. Sama pistoolimonttu tulee nopeasti kallis. Sen päällä tulee vielä muutostyö on erittain hankala ja kallis kun nyt on kyseessa siirtää lyjypituinen maata...
Siis ihan sama jos tarvitset vain paatevalli vai ennemän, kallis ratkaisu se on. Olisi parempi jos ECHA vain hyväksyy jokainen maa hoitaa ympäristolupaa mukaan itse ampumaradat ja me voidaan jatkaa käyttää lyjypaukkuja siellä.
Olisi tosiaan parempi kun EU keskittyisi sisämarkkinoiden toimivuuden lisäämiseen ja yhteiseen ulkopolitiikkaan eikä EU-kansalaisten harrastuksien kieltämiseen.
Noh, käytetäänkö luotiloukkuja, ammutaanko messinkiä penkkaan vai sanotaan ECHAlle että pitäkää tunkkinne? Jotenkin meidän pitäisi perustella näkemyksemme, että penkka olisi parempi ja kustannustehokkaampi.
Paljonko 12mm Hardox maksaa neliö? Riittääkö 500€ yhdelle loukulle ja paljonko niitä loukkuja tulisi per rata? Siitä saadaan jo ainakin hintalappua. Piekkareille ja ilma-aseille riittää paljon kevyemmät järjestelyt. Jostain löytyynee per metri hintalappua tiukimman mukaan tehdyille penkoille ja niiden puhdistamiselle kerran 10v. Ei ne luotiloukutkaan ikuisia ole ainakaan kivääriradalla tai sitten voi tarvita vielä paksumpaa ja kovempaa materiaalia. En ole sen alan ekspertti, mutta palstalla on tietävää porukkaa.
Vähän tuo on hassua kun haulikolla voisi roimia kiekkoja ja kerätä kerran vuoteen haulit nurmikolta "pois lasten ja lintujen ulottuvilta" ja penkassa piilossa olevat FMJ:t on sitten pahasta.
Luotien seulontaväli tai iskemäkohtien poistoväli riippuu vuosittaisesta laukausmäärästä ja taustavallin geokemiallisista ominaisuuksista. Taustavallin ollessa hiekkaa ja olosuhteiden kuivat, voidaan sopivana kunnostusvälinä pitää noin 10 000 laukausta/ampumapaikka tai 3–5 vuotta. Luotien poisto on suositeltavaa tehdä myös iskemäkohtien muusta tarpeesta johtuvan kunnostamisen yhteydessä.
Tähän aiheeseen liittyvä tarinointi alkaa kohdasta 5 sivulta 36. Onhan sekin tosiaan veikeä muutos, jos vaikkapa 3-5 vuoden väleistä, joka on nyt kerrottu "parhaaksi käyttökelpoiseksi tekniikaksi" vaihdetaan vuosittaiseen seulontaan EU:n ilmoituksella niin mihis se paras käyttökelpoinen sillon hävis? Kyllä kai Ympäristöministeriön itsensä tuottama ohje on ensimmäinen dokumentti mihin tässä asiassa kannattaa vedota?
Riittääkö 150 m matkalle 60cmx60cm taululle 100cm*100cm luotiloukku ? Mitäs sitten kun tumpelo ampuja ampuu vahingossa luotiloukun ohi taustavalliin ?
Pitääkö rakentaa koko vallin levyinen esim 50m leveä ja 3m korkea luotiloukku ? Mayerin telakka niitä varmaa sopuhintaan hitsaisi moduuleiksi. Rekalla voisi tuoda ja Pekkaniskalla asentaa betonipaalujen varaan. Hintaa tulee silleen sopivan paljon.
Luotiloukut aiheuttavat lisämelua ja jos melusuojana ja luotiroiskeiden hallintaan käytetään kumi- tai muovimattoa niin niistä vapautuu mikromuovia ja kumia ilmaan, pohjavesiin, Etelänavalle ja avaruuteen. Suojaverhot voivat myös syttyä palamaan tai joku voi ne ilkivaltaisesti sytyttää. Tulipalon jälkeen koko luotiloukku pitää kierrättää koska teräksen lämpöominaisuudet kärsivät ja loukun ampumaturvallisuuteen ei voida enää luottaa.
Kemikaalivirasto voisi tietenkin kysyä viranomaisilta miten he estävät viranomaisten rauhanaseiden ammusten lyijyn pääsyn luontoon ja mitä ongelmia siitä on seurannut. Vastaukset olisivat EU-tasolla: Armeijat eivät ole tehneet mitään estääkseen ammusten raskasmetallien paluun luontoon. Mitään kansanterveydellisiä ongelmia ei ole havaittu yli 300v käytön jälkeen.
Toki seulottavat maavallit aiheuttavat lisäkustannuksia, mutta kuitenkin paljon toteuttamiskelpoinen ratkaisu kuin metalliset pöntöt. Onkohan joku köytännössä tehnyt tätä seulontahommaa, olisi mielenkiintoista kuulla millaisella työllä ja kuinka paljon metallia irtosi. Voisi kuvitella, että sitä tulisi todella paljon, että penkkaan ampuminen olisi kuin laittaisi rahaa pankkiin, odottamaan metallin hinnan nousua. Tähän olisi hyvä kehittää joku perunannostokone/marjapoimuri, millä vaan ajetaan penkka päästä päähän. Luulis kannattavan, kun kaivoksiakin avataan aika paljon pienemmillä pitoisuuksilla [emoji6] Tällä traktorin tms koneen lisälaitteella voisi ajaa kaikki suomen radat läpi viiden vuoden välein tjsp.
Karkea suuruusluokka on 100 000eur / 15 ampujan valli kun aletaan seuloon ja saastuneet maa-ainekset toimitetaan oikeaan paikkaan. Karkea maaines erotetaan ja konsultti ottaa näytteitäettä päästään "terveeseen" pintaan.
Niin siis tuo on kustannus jos sen käsittelee ongelmajätteenä ja joku muu hoitaa pois. Hain siis sitä, että voiko sen seulonnan tehdä itse ja millaisia määriä metallia saadaan milläkin työmäärällä/kustannuksella, eli onko se tehtävissä.
Onhan se varmaan tehtävissä jos on erilaisia seuloja ja kaivuri. Toiminta-ammunta penkassa seulottavaa riittää ja lyijyjäämää jää siihen sannan etukerrokseen vaikka kuulaa saattaisi muodostuvasta luotipatjasta löytyäkin. Tuollainen lyijyklöntti löytyy yleensä paikoista, johon tulitetaan pistemäisesti.
avuola kirjoitti:Niin siis tuo on kustannus jos sen käsittelee ongelmajätteenä ja joku muu hoitaa pois. Hain siis sitä, että voiko sen seulonnan tehdä itse ja millaisia määriä metallia saadaan milläkin työmäärällä/kustannuksella, eli onko se tehtävissä.
Radalta kerätystä lyijystä maksetaan 250-300€/tonni kun tuota loppuvuodesta selvittelen. Kukaan ei kiellä tekemästä seulontaa itse ja tuossa BAT ohjeessakin mainitaan, että seulottu vallihiekka ei ole jätettä ja voidaan palauttaa valliin.
Reserviläinen -lehdessä oli kannen mukaan asiaa lyijykiellosta. Tekstissä oli jostain syystä toistoa vain lyijyhauleista. Muuten oli kyllä ihan onnistunut juttu.
Seuraava teksti lyijyn seulomisesta (kyllä sitä tehdään) on ihan vaan omaa mielipidettä ja pohdintaa.
Jotta seulonta tapahtuisi mahdollisimman seulontakelpoisilla projektiileilla, kannattaisi se tehdä useammin, jos taulut ovat aina samoissa kohdissa ja niihin ammutaan tietyiltä paikoilta. Jos taulujen paikat voivat vaihdella ja niihin ammutaan vaihtelevista suunnista, asennoista ja etäisyyksiltä, niin seulonta pitäisi tehdä silti yhtä usein, koska laukausmäärää kertyy todennäköisesti paljon nopeammin. Jos taulujen korkeusasemaa nostetaan esim. laudan leveyden verran aina lautojen uusimisen yhteydessä, niin seulomisväliä olisi mahdollista hieman pidentää.
Kattamalla lisää penkkaa voisi seulontaväliä pidentää edelleen, koska kokonaislaukausmäärä rata-alueella siitä tuskin yhtään kasvaa eli laukaukset vain kertyvät suuremmalle alalle. Mitä enemmän penkkaa sitä enemmän työtä - erityisesti, jos seulominen on tehtävä ajallisesti tietyin määrävälein eikä vasta tietyn laukausmäärän kerryttyä.
Vaikka on penkat, niin kaikki luotiloukkukelpoinen toiminta kannattaisi tietysti keskittää niihin: latausten testaaminen, kohdistamiset, bill drillit yms.
Teki miten hyvänsä, halpaa ei ole. Tosin kun aletaan päästelemään kuparilla, niin sitten se penkka alkaakin olemaan arvokasta romua. Kävisikö jopa niin, että kun tulee radalle, niin penkat olisi kaivettu auki valmiiksi .
Kysymys: Oliko jossain ehdotettu että penkat pitäisi seuloa säännöllisesti myös silloin vaikka niihin olisi ammuttu pelkästään lyijyttömiä luoteja? Vai onko tuo seulonta varattu vain niille penkoille joihin ammutaan lyijyluoteja ?
Itse olen huomannut seulontaehdotuksen vain lyijyn kanssa. Taidettiin ohimennen ajatella, että kun romukupari on luokkaa 5€/kg ja messinki 2,5€/kg niin radalla voi olla ulkopuolisten tekemää automaattista penkan seulontaa käyttöaikojen ulkopuolella ... Saisi siitä ampumaratayhdistys pikkasen takaspäinkin, jos metallit jää heille.
.