pcc ja yhden käden ammunta

[sam]

tunnen myös HMa:n henkilökohtaisesti ja ymmärrän mitä hän ajaa takaa. Asia taitaa olla niin että teknisesti asia menee niinkuin Otso kirjoittaa, mutta käytännössä homma "tuntuu" ja "näyttää" olevan niinkuin HMa asian ilmaisee.

My point exactly.
Jauhan tästä kuitenkin vielä hiukan lisää.
Tuo ose:n linkittämä Travisin video on periaatteessa ihan hyvä opas siitä että mitä pitää katsoa, auttoi itseä aikanaan ymmärtämään perusteita. Mutta jos stagella jää kesken suorituksen funtsiin tietoisesti että miltähän se tähtäinkuva näytti, pitääkö kenties ampua paikkolaukaus, niin toiminta on yhtä hidasta kuin jos katsoisi osumat sieltä pahvista.
Huippuampujilla usein ja itselläkin joskus paikkolaukaus lähtee alitajuisesti ja samantien. On vaan semmonen olo, että nyt ei laukaus lähtenyt ihan niinkuin piti.

[ose]

Huippuampujilla usein ja itselläkin joskus paikkolaukaus lähtee alitajuisesti ja samantien. On vaan semmonen olo, että nyt ei laukaus lähtenyt ihan niinkuin piti.

Olisko kuitenkin niin että tuo on näkökeskuksen aikaansaama, tahdonalaisen näkemisen tiedostamaton "olo".......

ISSF lajeissa huomaa, (kun on oikeassa kunnossa ja sopivassa vireessä) usein että se tähdätty, ainokainen laukaus lähti ikäänkuin yllättäen, ja reikä oli napakympissä.
Kun tähtäinkuva on treenattu oikein, ja toistoja tarpeeksi, laukaus lähtee ilman ajatusta liki automaattisesti, silloin kun tähtäimet ovat linjassa.

Treenanneelta toiminta-ampujalta lähtee samalla tavoin paikkolaukaus ajattelematta, jos näkökeskus on aistinut että edellinen laukaus meni poskille? Perustuen siihen että aivojen havaitsema tähtäinkuva ei ollut oikein.
-voisko olla vain toiveajattelua

jotenkin tuntuis että homma vaan hidastuu entisestään jos siinä jää tuntemuksia ja oloja analysoimaan.

[sam]

Huippuampujilla usein ja itselläkin joskus paikkolaukaus lähtee alitajuisesti ja samantien. On vaan semmonen olo, että nyt ei laukaus lähtenyt ihan niinkuin piti.

Olisko kuitenkin niin että tuo on näkökeskuksen aikaansaama, tahdonalaisen näkemisen tiedostamaton "olo".......

Varmaankin

ISSF lajeissa huomaa, (kun on oikeassa kunnossa ja sopivassa vireessä) usein että se tähdätty, ainokainen laukaus lähti ikäänkuin yllättäen, ja reikä oli napakympissä.
Kun tähtäinkuva on treenattu oikein, ja toistoja tarpeeksi, laukaus lähtee ilman ajatusta liki automaattisesti, silloin kun tähtäimet ovat linjassa.

Itsekin useinmiten tiedän milloin siellä on (napa)kymppi. Kun kaikki on mennyt niinkuin pitää ja kaikki tuntemukset on oikeanlaisia.

Väittäisin silti että sekä dynaamisissa että staattisissa lajeissa shot-callingiin kuuluu myös muita kuin pelkästään näköaistiin liittyviä asioita. Jos pyssy pomppaa rekyylissä eritavalla kuin tavallisesti. Jos ote ei pyssystä ei tuntunut normaalilta. Jos liipaisu oli riuhtausu. Jos sattukin just jalka tärähtämään isänmaan pintaan. jne jne

[psakke]

Treenanneelta toiminta-ampujalta lähtee samalla tavoin paikkolaukaus ajattelematta, jos näkökeskus on aistinut että edellinen laukaus meni poskille? Perustuen siihen että aivojen havaitsema tähtäinkuva ei ollut oikein.
-voisko olla vain toiveajattelua

jotenkin tuntuis että homma vaan hidastuu entisestään jos siinä jää tuntemuksia ja oloja analysoimaan.

En tiedä mitä tässä vielä vatvotaan mutta kertaan tähän vielä rautalangasta oman osaamattoman versioni; Siinä vaiheessa kun laukaus lähtee, about jo ennen kuin rekyyli tuntuu, tietää että laukaus meni huonosti. Tässä vaiheessa voi sitten, kuten minä, kämmiä ja ampua paikon 2/3 edellisen splitin vauhdilla yhtä huonosti, minkä senkin huomaa samantien. Sen jälkeen rauhoitutaan ja ammutaan 4-5/3 normaali splitillä se tarkka paikko. Aikaa meni kyllä mutta ei siihen ihmettelyyn mitä tuossa yllä ymmärtääkseni kuvailit vaan hätäilyyn/treenin puutteeseen. (Treenaan "lapsellisena" nykyään kisoissa, 1. rasti/stage toimii lämppärinä).

[Juha T_A]

Mitään vatvomista ole nähty. Analyyttisuus on ihan parasta kehittyvässä urheilijassa!

Heitän syötiksi tähän videon, jossa Leatham hokee, kuinka aiming is useless.

En varsinaisesti kysy vaan annan pohdittavaksi ...
-Liittyykö video edelliseen keskusteluun?
-No mitä mies tarkoittaa?
-Miten kertoisitte kyseiset viisaudet vasta-alkajalle?

[ose]

Mitään vatvomista ole nähty. Analyyttisuus on ihan parasta kehittyvässä urheilijassa!

Heitän syötiksi tähän videon, jossa Leatham hokee, kuinka aiming is useless.

En varsinaisesti kysy vaan annan pohdittavaksi ...
-Liittyykö video edelliseen keskusteluun?
-No mitä mies tarkoittaa?
-Miten kertoisitte kyseiset viisaudet vasta-alkajalle?

no, Leatham ei hoe että aiming is useless.

Leatham hokee että aiming is useless,
ja pilkun jälkeen tulee se asian ydin, eli laukaisutekniikka, ts gun control, tulee olla kunnossa. tähtääminen tosiaan on hyödytöntä, jollei pysty laukaisemaan asetta niin ettei se heilahda samalla johonkin päin. tässä kohtaa taas "shot calling" tulee kuvioon, pitää osata lukea/tietää mm. että heilahtiko ase.

i

[Juha T_A]

Jep.

Otteen tiukkuutta korostaa Rob. Useasti olette kuulleet senkin, että liian tiukka ote (liipaisinkädellä) vaikeuttaa rentoa laukaisua. Eli kunhan keskittyy myös otteeseen ja pitää sen jotakuinkin vakiona, niin jäljillä ollaan.

Rob toteaa havainneensa kuinka aloittelijatkin osaavat laukaista siististi, kun vain tunnustelevat laukaisua tähtäämättä. Eli homma pilataan vasta kun pitäisi puhkoa pahvia. No, otteen liiallisen tiukkuuden ohella mm. aseen ergonomia ja urheilijan asento yms. saattavat pilata tuntuman liipaisimeen. Eihän se kahvan puristaminen ja liipaisimen puristaminen mitenkään fyysisesti vaativalta näytä, mutta jos on tarkoitus osua, niin helposti kokeneempi urheilija yliarvioi aloittelijan jaksamisen näissäkin asioissa. Ei tule osumia, jos liipaisinkäsi (tai hartiat/yläselkä/niska/kylki) on hapoilla.

Ketjun otsikkoa välillä sivuten täytyy muistuttaa, että se yhden käden ammunta vaatii treeniä myös. Omasta kokemuksesta voin luvata, että toiminta-ammunta yhdellä kädellä ja käsi-munissa-pistoolilajit eivät juuri korreloi. Toki kummassa tahansa kerätty kokemus tähtäinkuvasta ja laukaisusta jouduttaa sen toisen oppimista, mutta eiköhän strong hand stagen prosentit kerää se, joka on eniten treenannut ja kilpaillut sitä toiminta-ammuntaa ... ja toisinpäin.

Robin kanssa olen eri mieltä - tai ainakin haluan täydentää - hitaasti/nopeasti ampumisesta. Hitainta pistooliammuntaa lienee ilmapistooli ja 50m pistooli. Niissä kympin ottaminen vastaa minipopperin kaatamista tai PA-taulun valkoiselle osumista 150m etäisyydeltä. No, aseiden ominaistarkkuus ja tähtäinväli huomioiden vastaavat ehkä 75m matkalta mutta jospa nyt vain ajattelette sitä, mitä tähtäimissä näkyy ja paljonko saa ase heilua ja paljonko saa ase heilahtaa liipaisinta puristaessa.

Noissa lajeissa ei siis tunneta paikkolaukauksia vaan ainoastaan pyritään "kaatamaan se minipopperi" aina ensimmäisellä laukauksella. Toiminta-ammunnassakaan tuskin on tavoitteena muu kuin pudottaa pellit laakista: paikata (yleensä) saa mutta aika juoksee ja saattaapa mennä flow ja lippaanvaihtoplääni kusahtaa yms.

Tähtäinkuvan ja laukaisun ei kai ole tarkoitus juurikaan poiketa etäisyyden myötä vaan ainoastaan tyydytään päästämään laukaus, kun ollaan riittävän tarkasti alueella. Toiminta-ampujankin laukaus viipyy (kannattaisi viipyä) hieman pidempään, kun minipopperi viedään 10m etäisyydeltä 20m etäisyydelle ja vielä enemmän, jos se viedään 40m etäisyydelle jne. Jos pinta-alojen kautta miettii, niin tähtäämiseen kuluu 40 metrin etäisyydeltä 16 kertaa kauemmin kuin 10 metristä. Laukausväli sisältää muutakin kuin tähtäämistä eli jos minipoppereiden pudottelu 10m etäisyydeltä onnistuu 0,5s välein, niin luulisi 40m etäisyydeltä putoilevan 2,0s välein. Paikkolaukaus ei lähde sen nopeammin vaan reagoinnin ja siirtojen myötä se maksaa enemmän. Jos siinä riuhtoo kontrolloimattomia huteja sekaan, niin ei se suoritusta jouduta. Aina joskus voi toki käydä uskomaton mäihä, mikä on tietysti suuri ilo sekä urheilijalle että yleisölle.

[Dummy]

Tähtäinkuvan ja laukaisun ei kai ole tarkoitus juurikaan poiketa etäisyyden myötä vaan ainoastaan tyydytään päästämään laukaus, kun ollaan riittävän tarkasti alueella. Toiminta-ampujankin laukaus viipyy (kannattaisi viipyä) hieman pidempään, kun minipopperi viedään 10m etäisyydeltä 20m etäisyydelle ja vielä enemmän, jos se viedään 40m etäisyydelle jne. Jos pinta-alojen kautta miettii, niin tähtäämiseen kuluu 40 metrin etäisyydeltä 16 kertaa kauemmin kuin 10 metristä. Laukausväli sisältää muutakin kuin tähtäämistä eli jos minipoppereiden pudottelu 10m etäisyydeltä onnistuu 0,5s välein, niin luulisi 40m etäisyydeltä putoilevan 2,0s välein. Paikkolaukaus ei lähde sen nopeammin vaan reagoinnin ja siirtojen myötä se maksaa enemmän. Jos siinä riuhtoo kontrolloimattomia huteja sekaan, niin ei se suoritusta jouduta. Aina joskus voi toki käydä uskomaton mäihä, mikä on tietysti suuri ilo sekä urheilijalle että yleisölle.

Tota noin, jos on tarkoitus ampua nopeasti ja tarkasti, niin sekä trigger kontrolli, että tähtäinkuva vaihtelee hyvin paljon. Riippuen siitä, kuinka haastava ammuttava taulu on. Puhtaaseen lähitauluun ampuu hyvät osumat taulufokuksella niin nopeasti kuin sormi toimii ja trigger kontrolli voi silti olla melko rouheata. Kun taas kaukana olevaan ositettuun tauluun tai pieneen peltiin pitää olla hyvä ja tarkka tähtäinkuva, sekä erinomainen trigger kontrolli. Välimallin taulut siltä väliltä.

[Juha T_A]

Vaihtelua en epäile tapahtuvan.

Onko onnistumisista mahdollisesti silti jäänyt mielikuva hyvästä kontrollista - ampumaetäisyyksistä huolimatta?

Aiemmin taisin jo uskotella, että se kontrolli ei suoritusta hidasta. Kyse on vain siitä, että jaksaako keskittyä niin moneen asiaan kuin tehtävä edellyttää ja vääntääkö prosessori siinä tahdissa kuin kroppa haluaisi mennä. Saa toki kertoa, jos tulee parempaa tulosta kropan tahdissa kuin prosessorin tahdissa.

Ihan tässä vain pohdin ääneen, miten olen omia vetojani pilannut ja mitä kautta aion mennä eteenpäin. Prosessoria ja kroppaa on paha vaihtaa mutta on sallittua huijata treenamalla ja kilpailemalla, niin saa työkalupakkiin enemmän valikoimaa. Ja seuraavan kisan äänimerkistä ... whoosh! ... if you are finished ... siis niinku mitä mä just sanoin ja mitä mä niinku just taas silti tein?

[Dummy]

Vaihtelua en epäile tapahtuvan.

Onko onnistumisista mahdollisesti silti jäänyt mielikuva hyvästä kontrollista - ampumaetäisyyksistä huolimatta?

Aiemmin taisin jo uskotella, että se kontrolli ei suoritusta hidasta. Kyse on vain siitä, että jaksaako keskittyä niin moneen asiaan kuin tehtävä edellyttää ja vääntääkö prosessori siinä tahdissa kuin kroppa haluaisi mennä. Saa toki kertoa, jos tulee parempaa tulosta kropan tahdissa kuin prosessorin tahdissa.

Ihan tässä vain pohdin ääneen, miten olen omia vetojani pilannut ja mitä kautta aion mennä eteenpäin. Prosessoria ja kroppaa on paha vaihtaa mutta on sallittua huijata treenamalla ja kilpailemalla, niin saa työkalupakkiin enemmän valikoimaa. Ja seuraavan kisan äänimerkistä ... whoosh! ... if you are finished ... siis niinku mitä mä just sanoin ja mitä mä niinku just taas silti tein?

Hyvä suoritus on aina rentoa ja kontrolloitua. Se, että släpätään liipasinta ja mennään taulufokuksella ei millään tavalla tarkoita, että se olisi kontrolloimatonta. Kuten tiedetään, niin kärkiampujat ampuu pääsääntöisesti A:ta. Se ei onnistu jos ampuminen ei ole kontrollissa. Mikä tärkeintä, ampuminen on täysin alitajuista.

Monella ampujalla tippuu kisoissa rattaat kesken kaiken, kun yritetään mennä nopeampien ampujien vauhtia, vaikkei siihen olisi kapasiteettia, eikä taitoa. Ampuminen on tällöin kaikkea muuta kuin rentoa ja kontrolloitua. Hitaalle ampujalla kun on monesti täysin käsittämätöntä, että kärkikavereiden ammunta kaikessa nopeudessaan on hyvin rentoa ja kontrolloitua. Toki on tilanteita missä otetaan riskejä, mutta ne ovat tietoisia ja tällöin tiedetään mitä tehdään ja mitä siitä voi seurata. Kisaa kuitenkaan harvoin voitetaan sillä, että vedetään joka stage ja joka laukaus riskillä .

[Juha T_A]

... Se, että släpätään liipasinta ja mennään taulufokuksella ei millään tavalla tarkoita, että se olisi kontrolloimatonta. ...

On siis kontrolloitua siinä määrin kuin osumiseen tarvitaan. Kun osaa laukaista, niin se "släppääminen" on laadukasta myös paitsi jos yrittää murskata omaa split-ennätystään ja vetää moottorisormensa henkiseen kipsiin. Kun on tarpeeksi laskettanut tähdättyjä laukauksia, niin ei se "taulufokuksella" paljoa huonommin mene.

Mutta jos jaksaa keskittyä, niin se tähtääminen ei käänny tappioksi miltään matkalta mihinkään maaliin.

Rattaiden putoaminen on tuttua. Riskinotto on tuttua. Kärkivauhtiin yrittäminen on tuttua. Opittu on jokaisesta kerrasta. Ystävälliset ja vi#umaisemmatkin palautteet on rekisteröity ja useimmat jopa ymmärretty. Ens vuonna vedetään smoothimmin.

En ole IDPA-harrastaja, mutta edelläjankattu koskee mielestäni korostetusti juuri IDPAa, jos lajin luonteesta sain kiinni nimimerkin HMa postista.

[Dummy]

Mutta jos jaksaa keskittyä, niin se tähtääminen ei käänny tappioksi miltään matkalta mihinkään maaliin.

Aina tähdätään, riippuen taulun vaikeudesta tähdätään vain eri tavalla. Taulufokusta ei pidä koskaan sekoittaa point shootingiin, tai vaistoammuntaan. Käytettävä tähtäinkuva on vain nopeampi.

[sam]

Hitainta pistooliammuntaa lienee ilmapistooli ja 50m pistooli. Niissä kympin ottaminen vastaa minipopperin kaatamista tai PA-taulun valkoiselle osumista 150m etäisyydeltä.

Vastaa itseasiassa vajaata 175 metriä ilmakossa ja vaparissa 200 metriä. IDPA-osiossa kun ollaan, niin kenties passeli 8" ympyrä vertauskuva voisi olla vaikkapa IDPA taulun zero-down rinkula. Aika tarkkaa siis.

IDPAssa taas 75% laukauksista ammutaan alle 15 jaardista. Zero down osuma on sama kuin osua ilmapistoolitaulun kymppiin vajaasta 80 sentistä tai vaparilla koulutaulun kymppiin alle kolmesta ja puolesta metristä.

Tarkkuus- ja toimintalajien tarkkuusvaatimukset ovat niin erilaisia, ettei vertaamisessa ole mitään mieltä.

[Juha T_A]

Luodin läpimittaa otin karkeasti huomioon. 150m on monelle tuttu matka ja valkoiselle (150mm) pommittaminen kiväärillä rautatähtäimillä on monelle tuttu haaste ja sehän vastaa suhteessa varsin tarkasti vapaapistoolin (50m pistooli) kymppiä. 2015 piti kaataa minipoppereita pistoolilla n. 50m etäisyydeltä open-SM -kisassa. On siinä jo tarkkuusvaatimusta eli vastaa vahvaa PA3/PA4 tai tarkkuuslajien "kuviotaulun" kymppiä.

Toiminta-ammunnassa on osattava ja maltettava se riittävä tarkkuus päätellä tilanteen mukaan. Tarkkuuslajeissa ei tilanteet juurikaan vaihtele, kun tulos tehdään aina "strong hand only vakiostagella, jossa on rajoitettu laukausmäärä ja aika.

Jos palataan täkyksi heittämääni Leatham -videoon, niin "liikutetaan liipaisinta eikä mitään muuta". Siitä tuskin on erimielisyyttä lajien välillä. Yhden käden ammunassa tuo vielä korostuu. Leatham korostaa, että nopeassa ammunnassa on liipaistava nopeasti. No, eipä sitä viivytellä tarkkuuslajeissakaan eli tilaisuus käytetään viipymättä,kun paketti on kasassa ja tähtäimet käyvät halutulla alueella. Nopeus liipaisimessa onkin siis jotain muuta eli ...

JJ Racaza korostaa useammassakin videossa (trigger control) kuinka se nopeus on liipaisimen "preppaamista" eli automaatiota laukaisusta seuraavaa laukausta valmistelevan resetin kautta etuvedon poistoon. Samalla nostolla useampia laukauksia ammuttavissa tarkkuuslajeissa (PA4, pistoolipika, olympia ja vakio) se on tuttua mutta pelkästään kertalaukauslajeja (perinne-, PA3, ilma-, 50m, urheilu- ja isopistooli) harrastaville kyseinen "preppaus" tulee uutena opeteltavana asiana, koska niissä liipaisin voidaan jälkipidossa jättää pohjaan.

Jälkipitoa ja sen yhteyttä shot callingiin voisi pohtia. Racazan ("shooting efficiency") antaa siihen kivan aasinsillan. Ellei jotain mullistavaa joku asiasta paljasta, niin se "inefficient" -tekniikka voisi olla suositeltava ihan kaikille. Liikkeestä kannattaa tietysti joskus ampua ja kaikki viiveet kannattaa vetää kohti nollaa mutta se on mielestäni eri juttu kuin tuo Racazan "efficient". Sekä tarkkuuslajeissa että toimintaleissa olen kyllä mokaillut tuolla "efficient" -tavalla.

[48]

Jälkipito on monelle varsinkin suoraan practicalin aloittajalle vaikea, kun liipasinsormen nopeus on liian tärkeä. Ilmapistooli ja Noptelin laser ovat hyviä jälkipidon ja muutenkin perusampumataidon opettajia.