IPDA Suomessa?

[Homer]

mietin vain sitä että miten se palvelee kaikkia toiminta-ammuntalajeja jos porukka väsää 3 eri lajia ja samat ukot kuitenkin taitavat kuormittua?

Tuo on sitten kumma juttu, kun sitä tuntuu miettivän muutkin ja ne miettijät ovat pääsääntöisesti IDPA:aa ampumattomia IPSC-ampujia Ukot ja akat valitkoot miten ja missä lajeissa haluavat itseään kuormittaa.
Sano sinä Tuukka, että miksi IDPA tuntuu pelottavan osaa IPSC-väestä? Ampujia katoaa omasta lajista? Uusi paha laji voidaan sekoittaa omaan nyky-yhteiskuntakelpoisempaan ja korrektimpaan vai mitä?

[Hammer]

Hieman vähän tätäkin sivunnutta keskustelua muistellen ja sitä mitä silloin kirjoitin, uskotteko että IDPA harrastus jotenkin tekee teistä supertaistelijoita, suojan käyttöinen, taktiikoineen ymv?

Eikö tuota puolta treenata paremmin vapaaehtoisissa harjoituksissa, kertausharjoituksissa, ammattiin liittyvissä harjoitteissa, missä toimitaan osana ryhmää ja joukkuetta?

Itse muistan että 4-5 vuotta ihan perus SRA harrastusta ennen varusmiespalvelusta auttoi huomattavasti kun ammuimme tiedusteluammuntoja rinkat selässä eli oli yksi asia vähemmän mitä tarvitsi miettiä. Olen edelleen sitä mieltä että kilpailun luoma paine, ilman sen kummemmin tuota taktiikkapuolta miettimättä, auttaa erittäin paljon myös silloin kuin toimitaan ns. tilanteen mukaisesti.

Siitä olen samaa mieltä että jos IDPA ymv. tyyppinen ammunta yleistyy, olisi sen parempi olla reserviläistoiminnan alla. Kysyntää tämän tyyppiselle ammunnallehan näköjään jonkun verran löytyy, mietin vain sitä että miten se palvelee kaikkia toiminta-ammuntalajeja jos porukka väsää 3 eri lajia ja samat ukot kuitenkin taitavat kuormittua?

Aika pitkälti samaa mieltä Tuukan kanssa.

[jARska]

Itse en jaksa juuri enää näihin väittelyihin osallistua kun ei asiat täällä kinaamisella mihinkään parane. Jokainen harrastakoon mitä haluaa ja jokaiselle suotakoon siihen mahdollisuus, mutta sanon nyt vielä minkä olen aiemminkin sanonut että se mikä itseä IDPA:ssa kiinnostaa on se että se tavallaan tukee tuota "taktista" ja sotilaspuolen aseenkäytön harjoittelua mitä sen luonteisilla kursseilla ja harjoituksissa treenataan.
Kun itse on ollut vuosikausia asian kanssa tekemisissä on käynyt päivän selväksi että SRA/IPSC "opettaa" aivan vääränlaisiin aseenkäsittely tekniikoihin-ja jos nyt jätetään itse taktiikkakin pois nyt tästä keskustelusta. Näissä lajeissa pärjätäkseen pitää kaikki tehdä vain mahdollisimman nopeasti-se on edellytys pärjäämiselle.

IDPA ainakin pistoolin osalta edellyttää samojen perustekniikoiden/menetelmien hallitsemista kuin taktisissa kuvioissa jotta IDPA:ssa voi menestyä tai ylipäätään toimia. Eli toisin sanoen: IDPA tukee tuota reserviläistaktistasotilaallista harjoittelua. Ja toinen tärkeä pointti on se että yksiselitteisesti vaaditaan ne osumat sinne missä ne vaikuttavat eli ei voida kompensoimalla vaan "somottamalla A ja C:tä" vaan on osuttava maalin keskelle. Nämä ovat oikeasti tärkeitä asioita ja kun kerta ihmisillä tuppaa olemaan kilpailuvietti niin IDPA tuntuisi hyvältä lajilta noiden taktisten kurssien ja koulutusten lomassa tapahtuvaksi kilpailutoiminnaksi mikä myös motivoi harjoitteluun ja täten omien taitojen ylläpitoon. Tällä en millään tavalla dissaa IPSC:tä ja SRA:ta -olen ampunut molempia lajeja noin yhdeksän vuotta, mutta itse näen IDPA:ssa pontentiaalia.

Mutta siitä huolimatta: IDPA on vain kilpalaji siinä missä muutkin. "Muihin tilanteisiin" tarvittavat taidot pitää ihan aikuisten oikeasti hankkia muualta kuin kilpaurheilusta. Komppaan Tuukka sen vertaa että kilpailun luoma paine on erittäin hyvä asia simuloimaan stressiä ja suosittelenkin kilpailemista ampumataidon ylläpitämiseen kaikille-oli laji mikä hyvänsä, mutta tyypillisesti SRA/IPSC ampujat eivät ole kovinkaan hyviä "taktisen" puolen aseenkäsittelijöitä(mitä olen kursseilla siis seurannut)-ampujia kylläkin, mutta monessa muussa siihen liittyvässä asiassa on kyllä asiat aika hukassa-siksi itse pidän lajia -jonka luonteeseeen kuuluu "tilanteemukaiset ja ammattimaiset" käsittelytekniikat jo lajin luonteeseen -erittäin hyvänä asiana. Tästä on turha vetää kenekään hernettä nenään enkä aio asiasta ruveta täällä kinaamaan ja kommentoimaan sen enempää, mutta juuri tämän takia asian tiimoilta ollaan koulutusta tässkin maassa järjestetty erään tälläkin palstalla vaikuttavan herrasmiehen toimesta jo vuodesta -93. Tänks Hannu M!

-jARska

[Tuukka]

mietin vain sitä että miten se palvelee kaikkia toiminta-ammuntalajeja jos porukka väsää 3 eri lajia ja samat ukot kuitenkin taitavat kuormittua?

Tuo on sitten kumma juttu, kun sitä tuntuu miettivän muutkin ja ne miettijät ovat pääsääntöisesti IDPA:aa ampumattomia IPSC-ampujia Ukot ja akat valitkoot miten ja missä lajeissa haluavat itseään kuormittaa.
Sano sinä Tuukka, että miksi IDPA tuntuu pelottavan osaa IPSC-väestä? Ampujia katoaa omasta lajista? Uusi paha laji voidaan sekoittaa omaan nyky-yhteiskuntakelpoisempaan ja korrektimpaan vai mitä?

Kuten aiemmin sanoin, jokainen harrastakoon sitä mikä tuntuu itselle sopivimmalta. En vain näe tuota IDPA:n tarvetta niin suurena kuin siihen vihkiytyneet.

Ja siinä olet oikeassa, en halua että IDPA:aa sekoitetaan Practical ammuntaan, kukkahattutätien tai perinteisten ammuntalajienkaan harrastajien toimesta.

jarskan kanssa olen hieman eri mieltä tuosta vääränlaisesta aseenkäsittelytaidosta, varusmiespalveluksessa olin omassa porukassani muita selvästi edellä aseenkäsittelytaidossa ja myös siinä nopeudessa = osumin.

Ja Practical ammunnassa ei todellakaan pärjätä somottamalla A / C:tä.

Se on hyvä että IDPA:n taustalta nyt kuitenkin löytyy Suomessakin ihmisiä jotka ovat olleet tai ovat ammatti-ihmisiä, löytyy koulutusta ja taustaa sitten oikeasti, jotta lajista ihmiset saisivat sitä hyötyä mitä uskovat saavansa.

[JTa]

En vain näe tuota IDPA:n tarvetta niin suurena kuin siihen vihkiytyneet.

IPSC ei ole mikään ylivertainen laji vaikka sen vankkumattomat puolustajat sinä mukaan lukien niin luulette. Ihan pikkusen ylimielistä. Et ole ilmeisesti viitsinyt itse ottaa selvää mistä IDPA:ssa on kyse kun piti tämä ketju aloittaa. Kokeile ensin ja jos ei kiinnosta, pidä se vaikka omana tietonasi.

Ja siinä olet oikeassa, en halua että IDPA:aa sekoitetaan Practical ammuntaan, kukkahattutätien tai perinteisten ammuntalajienkaan harrastajien toimesta.

Se mitä Clint sanois tähän väliin. Uskotko oikein tosissasi, että kukkahattutädit ja -sedät tai muu Practicalia/SRA:ta harrastamaton väki erottaa edes nuo lajit toisistaan? Siis oikeesti? Ja sen takia, että pelkäät OMAN lajisi puolesta, olet jo etukäteen tuomitsemassa ja ilmeisesti haluaisit jopa KIELTÄÄ uuden lajin? Häh? Eikös tämä ole justiinsa sitä toisten muroihin kusemista, jota ammunnan harrastajien EI pitäisi enää tässä nykytilanteessa harrastaa?!

[janiFIN]

uskotteko että IDPA harrastus jotenkin tekee teistä supertaistelijoita, suojan käyttöinen, taktiikoineen ymv?

?

Ite en usko kenenkään ajattelevan noin.
Kiteytän vielä lyhyesti miksi tykkään IDPA:n perusajatuksesta.

Parasta ja hauskinta omasta mielestäni reserviläistoiminnassa on (vapaaehtoisten)kertausharjoitusten, aikana ammutut sissipolku/kissanpolku, (ja mitä näitä nimiä samalle asialle onkaan) ammunnat, joissa pitää ampua mahdollisimman nopeasti ja tarkasti suojaa käyttäen. Tämä palvelee mielestäni paremmin nimenomaan taistelutaitojen ylläpitämistä ja kehittämistä, kuin pelkkä nopeus ja osuminen.

Jos olen ymmärtänyt oikein, on IDPA:ssa sama perusajatus? Ja koska näitä veh yms harjotuksia, missä pääsee ampumaan sissipolkuammunan, on noin 0-2x vuoteen, olisi hienoa jos saman tyylistä lajia pääsisi ampumaan maksuavastaan useamminkin.

Kieltämättä en oikein ymmärrä, miksi IDPA:n tuloa tunnutaan vastustettavan myös ampumaurheilijoitten toimesta???????? Jos joku ei halua, niin ei ole pakko osallistua, jos riittävästi toimijoita ei löydy, niin lajiahan kuihtuu pois ja sillä selvä. Miksi erikseen kyseenalaistaa uuden lajin mielekkyyttä? En minäkään harrasta Olympia pistoolia, mutta ei minua haittaa vaikka joku harrastaakin, ei se multa pois ole.

[jARska]

jarskan kanssa olen hieman eri mieltä tuosta vääränlaisesta aseenkäsittelytaidosta, varusmiespalveluksessa olin omassa porukassani muita selvästi edellä aseenkäsittelytaidossa ja myös siinä nopeudessa = osumin.

No se nyt ei ole mikään ihme. Kuka tahansa toimintalajin harrastaja on toisesta maailmasta verrattuna varusmiespalveluksen juuri aloittaneisiin kavereihin(vaikka olisvatkin huippu rykmentissä) ja omattu aiempi kokemus on varmasti eduksi. Helkkari, kuka tahansa tän palstan kaveri on melkovarmasti pätevämpi kuin esimerkiksi peruskapiaiset mitä työssäni näen, mutta se nyt ei ollut pointti vaan se että IPSC/SRA ei kouluta/valmenna sellaisia taitoja mitä sotilas/viranomainen/reserviläinen/taktisen aseenkäytön ammattilainen tarvitsee. IDPA ainakin sen HMA:n kurssin perusteella näin tekee jo alusta asti. No näin minä ainakin näen-jos joku näkee toisin niin, en rupea kinaamaan. Kukas minä olen näistä väittelemään.

Ja Practical ammunnassa ei todellakaan pärjätä somottamalla A / C:tä.

Ei välttämättä, mutta jo SRA:ssa pärjäilee aika hyvin jos on vielä hiton nopea liikkeissään. Tämä tästä.

Se on hyvä että IDPA:n taustalta nyt kuitenkin löytyy Suomessakin ihmisiä jotka ovat olleet tai ovat ammatti-ihmisiä, löytyy koulutusta ja taustaa sitten oikeasti, jotta lajista ihmiset saisivat sitä hyötyä mitä uskovat saavansa.

Jos joskus käyn IDPA kisoja ampumassa niin sitten olisi paljon viisampaa ottaa tähänkin kantaa. Nämäkin nyt vain tuon IDPA -kurssin, classifierin ja muun kokemuksen pohjlta. We´ll see..

-jARska

[Tuukka]

En vain näe tuota IDPA:n tarvetta niin suurena kuin siihen vihkiytyneet.

IPSC ei ole mikään ylivertainen laji vaikka sen vankkumattomat puolustajat sinä mukaan lukien niin luulette. Ihan pikkusen ylimielistä. Et ole ilmeisesti viitsinyt itse ottaa selvää mistä IDPA:ssa on kyse kun piti tämä ketju aloittaa. Kokeile ensin ja jos ei kiinnosta, pidä se vaikka omana tietonasi.

Ja siinä olet oikeassa, en halua että IDPA:aa sekoitetaan Practical ammuntaan, kukkahattutätien tai perinteisten ammuntalajienkaan harrastajien toimesta.

Se mitä Clint sanois tähän väliin. Uskotko oikein tosissasi, että kukkahattutädit ja -sedät tai muu Practicalia/SRA:ta harrastamaton väki erottaa edes nuo lajit toisistaan? Siis oikeesti? Ja sen takia, että pelkäät OMAN lajisi puolesta, olet jo etukäteen tuomitsemassa ja ilmeisesti haluaisit jopa KIELTÄÄ uuden lajin? Häh? Eikös tämä ole justiinsa sitä toisten muroihin kusemista, jota ammunnan harrastajien EI pitäisi enää tässä nykytilanteessa harrastaa?!

Nyt voi paidan ylinta nappia vähän löysätä ei tässä ole ylimielisyydestä tai muusta vastaavasta kyse.

Halusin vain saada järkeviä vastauksia sille miksi harrastajaporukka jakaantuu, mitä ihmiset lajilta hakevat ja mitä IDPA:lla on oikeasti tarjottavana, siihen on tullut jo hyviäkin vastauksia.

En ole todellakaan haluamassa kieltää lajia enkä pelkää myöskään Practical / SRA ammunnan osalta asiaa.

Se että IDPA nivoutuu yhteen eri ampumakurssien, reserviläis/sotilastoiminnan ja muutenkin tuollaisen "tilanteenmukaisen" toiminnan kanssa, sen ymmärrän hyvin kokonaisuutena jos halutaan laji muiden kouluttavien ja taitoja parantavien harjoitteiden osaksi.

jarska, sinänsä hyvä pointti tuosta ampujien tasosta, ei ollut ehkä nyt ihan paras vertaus mutta toivottavasti tuo perusajatukseni ymmärrettiin.

[Hyvatti]

Kyllä IDPA:ssa on hyviä ideoita: helppo tulosten vertailu luokkien kesken, luokat mielenkiintoisia eli tulee ulkoilutettua eri aseita kuin IPSC-kisoissa. Koteloiden kanssa lähdetään eri ajattelusta. Mutta kilpalaji on aina kilpalaji, ei siitä pääse mihinkään. IPSC Level1-kisoissa ja harjoituksissa on ihan varmasti yhtä toverillinen reilu meininki jos sitä etsitään, ja melkein kaikki sama mahdollista järjestää suojan käytöstä alkaen: joka paikkaan rikelinjoja pakottamaan suojaan.

Onhan minulla useampi asekin.. parhaaksi ei tule missään jos hajoittaa kiinnostustaan, mutta kun se juna meni jo niin yksi laji lisää ei haittaa.

[sasu]

On turhaa ja jopa haitallista pelätä sitä, että joku ampumalaji koettaisiin sotilaallisena tai taistelutaitojen harjoituksena. Pitää nimittäin muistaa ja avoimesti tuoda esiin, mikä on ammunnan perimmäinen ja eettinen tarkoitus: puolustustaitojen ylläpito ja kehittäminen. Ehkä omalle kohdalle ei osu sotaa tai väkivaltaa, mutta jollekin toiselle osuu, tai seuraavalle tai sitä seuraavalle sukupolvelle. Velvollisuutemme ihmisinä on välittää ampumisen taitoja toisillemme ja tuleville polville.

AAK-koulutuskalvoissakin on meiltä harrastajilta lainattuja asioita, mm. turvallisen aseenkäsittelyn säännöt. Älkää vähätelkö kansalaisten merkitystä puolustustaitojen kehittäjänä.

[SOl]

En tiedä tämänhetkistä tilannetta, mutta käsittääkseni IDPA toimii vielä ilman kattojärjestöä. Jos ja kun sille perustetaan oma lajiliitto, tulee suosio varmasti kasvamaan ja sille on tässä nykytilanteessa varmasti tarve. Organisoinnin tärkeyden on ilmeisesti ymmärtänyt myös amerikan kattojärjestö; IDPAn hyväksymissä kilpailuissa tai kokeissa vain englanninkieliset säännöt ovat pätevät ja komentokieli on englanti. IDPA on tuotesuojannut ilmeisesti kaikein IDPAan liittyvän; logon, säännöt, taulut, kalsarit... Kyseessä on periaatteessa kansainvälinen SRA; niille joille IPSC ei ole oikea laji. Idea on hyvä, voi käydä ulkomailla kisoissa ja säännöt on aina samat.

Ampumalajina IPDA kulkee täysin verroin muiden suomalaisten lajien joukossa ja sille näyttää löytyvän harrastajia; osa keskittyy pelkästään IDPAan ja osa ottaa sen IPSCn ja SRAn lisäksi mukaan kuvioihin. Miksi sitten näin? Onko IPSC juuttunut uriin kun on tullut tarve uudelle vastaavanlaiselle lajille vai onko jokin muu syy? Suomessa reserviläisiä varten kehitettiin SRA joka mielestäni vastaa lähes täysin IDPAa, tosin tekniset yksityiskohdat eroavat monin paikoin. Peruasjatus on silti sama, aika näyttää kumpi laji Suomessa pysyy vahvempana, kuoleeko toinen pois vai jatkaako molemmat. En usko että harrastajia, ja ennenkaikkea kilpailunjärjestäjiä riittää molempiin.

Reserviläisenä, itse näen tärkeänä panostaa SRAhan ja erityisesti sen pitämiseen sellaisena kuin se alunperin tarkoitettiin. Pistelasku on yksi heikkokohta, mutta kun lajin kattojärjestö on Suomessa, voimme vaikuttaa itse lajin sääntöihin. Kukaan tuskin vastustaa sitä että vakio- ja avoin kilpailevat erikseen ja että tulokset saisi heti eikä sitten kun ne on käsin syötetty ja sen jälkeen korjattu muutamaan kertaan. Ei liene myöskään mahdotonta perustaa eri luokkia jos sellaiselle nähdään tarve, mutta onko sille? SRA on juuri sellainen kuin sen halutaan olevan, jokainen voi vaikuttaa siihen itse. Ensin oli sissiammunnat, sitten tuli SRA, mitä siitä seuraavaksi kehittyy? Rastitehtävillä voidaan SRAssa määrätä melkein mitä vain, voidaan tehdä kuvaukset sellaiseksi että ammutaan nopeasti sekalaisia osumia tai sitten tehdään sellaiseksi että ammutaan tarkasti ja pitkään. Jos ampumapaikan rakentaa sopivaksi, on pakko toimia suojantakaa tai pitää piippu aukon sisäpuolella ilman erityisiä sääntövaatimuksia. Kuulopuheiden mukaan moni ei enää pidä SRAsta kun se on liian lähellä IPSCtä johtuen varmasti osittain siitä että samat tekijät tekevät molempia. Löytääkö IDPA paikan uutena "SRA"na?

Joka tapauksessa, kannattaa katsoa myös eteenpäin. Mitä tapahtuu jos/kun Suomi liittyy Natoon ja yhteinen asevelvollisuus ajetaan alas? Kuka olisi uskonut että Saksa lopettaa yleisen asevelvollisuuden, tai Ruotsi? Kun ei ole reserviläisarmeijaa, miten enää perustellaan reserviläisammunnat? Tämän vuoksi näen että IDPA on tervetullut laji Suomeen ja toivon että sille perustetaan oma, täysin uusi lajiliitto puhtaalta pöydältä ilman poliittisia kytköksiä. Ei silti kannata unohtaa että jokainen voi järjestää ihan juuri sellaisia kisoja ja sellaisilla säännöillä kuin itse haluaa. Laki ei määrää että vain SAL tai ResUl voivat järjestää kilpailuita ja kirjoittaa sääntöjä. Yhteistä kaikille ampumalajeille on kuitenkin että Suomen ampumaratatilanne on huonompi kuin koskaan aikaisemmin itsenäisessä Suomessa.

[No.44]

Minusta IDPAan ei tarvi välttämättä nitoa mitään sen kummempia toiveita ubertaktisuudesta tjsp, itseäni kiinnostaa lajissa erityisesti se ettei siinä himmailla ja rastin sisältö tulee jonninasteisena yllätyksenä. Koen itse mielekkäämmäksi - lajista riippumatta - treenata ja toimia dynaamisesti tilanteen vaatimalla tavalla. IDPA:sta ei henkilökohtaisia kokemuksia muuten kuin netin kautta (toivottavasti tilanne korjautuu piakkoin), mutta käsitys asiasta on että siinä väistämättä stagen suoritus on enemmän tilanteeseen reagointia ja liikkeessä suunnittelua versus IPSC/SRA:n kaava jossa tutustutaan ensin stageen, sitten himmaillaan "liikesarja" kuntoon ja pyritään toteuttamaan se täydellisesti.

Ammun juu myös IPSC + SRAta, mutta molemmat nämäkin kokisin mielenkiintoisemmiksi jos rastin sisältöä ei tuntisi etukäteen.

Just my 2 cents.

[janiFIN]

Itekkään en ole vielä päässyt käytännössä IDPA:an tutustumaan, enkä ees juuri tunne ratasuunnittelun sääntöjä. Mutta mielenkiintoa lisää entisestään, tuo tieto, että rastin sisältö tulee yllätyksenä.

Voin olla tässä väärässä, mutta jos oikein ymmärsin, niin IDPA:ssa on mahdollista myös kuvata esim kohti hyökkäävän eläimen torjumista ampumalla, ja näin olisi maailmalla tehtykin? Eli mielikuvitukselle annetaan tilaa.

Ite en toimi aktiivisesti IPSC enkä SRA toimitsijana yms, olen vasta aloittelemassa molempia lajeja. Mutta jos näistä kolmesta IDPA, SRA ja IPSC pitäisi valita yksi, missä mieluiten olisin suunnittelemassa rastia, tai muuten mukana toimitsijana/talkoolaisena, niin kyllä se tämän hetken tiedon perusteella olisi IDPA.

[MasaJ]

Ketjussa on tullut esiin hyviä pointteja suuntaan jos toiseenkin. Itse kuitenkin koen, että ollaan vaarallisella tiellä, jos ammunnan harrastamisen oikeutusta joudutaan rationalisoimaan. Tämä on ylipäätään huolestuttavaa, mutta erityisen huolestuttavaa on se, että omia kiinnostuksen kohteita joutuu perustelemaan myös harrastuspiirien sisällä.

Se on tietenkin selvä, että aseiden vastustajille joudutaan joskus näitä asioita perustelemaan. Mutta tämä on toisaalta se porukka, johon ei mikään järkiperustelu uppoa.

Mielestäni mikään laji ei tarvitse sen kummempia perusteluita tai oikeutusta olemassaololleen. Jos harrastajia löytyy ja touhu on laillista, niin sen ei pitäisi ketään haitata. Jos joku haluaa ampua IDPA:ta mieluummin kuin IPSC:tä tai SRA:ta, niin sen pitäisi jo itsessään olla riittävä peruste. Minun mielestäni arvokkain lapsi joka lensi uuden lain myötä pesuveden mukana oli se, että virkistysammunta muuttui riittämättömäksi lupaperusteeksi, ja sitä kautta "huonoksi" muodoksi harrastaa ammuntaa. Jos joku haluaa ampua, niin ampukoon. Enemmän pauketta on parempi kuin vähemmän pauketta, ainakin näinä vaikeina aikoina.

Metsästyksen oikeutusta on jo pitkään perusteltu hätäpäissään mm. hirvikantojen kurissa pitämisellä, mutta entäpä jos vaikka jokin tauti romahduttaisi hirvikannat Suomesta? Kuka arvaa, mitä asevastustajat silloin sanovat? Metsästys on itsessään hyvä syy harrastaa sitä, samoin ampumaharrastus on itsessään hyvä ja positiivinen asia, riippumatta lajista, ja riippumatta siitä mitä aseiden vastustajat sanovat. Sitä porukkaa kun ei helpolla pysty miellyttämään.

[Kvantti]

Voin olla tässä väärässä, mutta jos oikein ymmärsin, niin IDPA:ssa on mahdollista myös kuvata esim kohti hyökkäävän eläimen torjumista ampumalla, ja näin olisi maailmalla tehtykin? Eli mielikuvitukselle annetaan tilaa.

Ja mikä estää tekemästä samanlaisen rastin vaikka SRA:ssa. Voit jopa käyttää karhutaulua jos haluat. SRA:ssa rastisuunnittelu on melko vapaata, kannattaa perehtyä sääntöihin.

Minua henk.koht. suorastaan inhottaa IPSC/SRA himmailu eli se askelmerkkien suunnittelu. IDPA:ssa sitä ei saa tehdä.

IDPA:sta ei henkilökohtaisia kokemuksia muuten kuin netin kautta (toivottavasti tilanne korjautuu piakkoin), mutta käsitys asiasta on että siinä väistämättä stagen suoritus on enemmän tilanteeseen reagointia ja liikkeessä suunnittelua versus IPSC/SRA:n kaava jossa tutustutaan ensin stageen, sitten himmaillaan "liikesarja" kuntoon ja pyritään toteuttamaan se täydellisesti.

Oletteko ajatelleet, että himmailusta ja siitä että pyrkii suorittamaan rastin täydellisesti oppisi jotain? Minusta se, että suorittaa stagen täysin miettimättä ensin mitä tekee mukamas "tilanteeseen reagoimalla" ei ole paras tapa oppia ampumaan. Hommasta tulee helposti sekoilua, josta ei jää suorituksen jälkeen mitään käteen.

Sinällään ihan sama mitä kukin harrastaa. Jos haluaa ampua IDPAa, niin sitten ampuu sitä. Ei kuitenkaan kannata kuvitella, että esimerkiksi IDPA antaisi parhaat eväät toimimiseen "tositilanteessa".

Monet myös kehuu IDPA:n pistelaskua, se kun on kuulemma niin yksinkertainen ja helppo. No, tosiasiassahan pistelasku on melko ok jos ammutaan yhdellä aseella ja kaikilla stageilla etäisyys tauluihin on suunnilleen sama (kuten pistooleilla keskimäärin on). Muuten pistelasku on ihan hanurista.

IDPAssa:
takkiin tulee = oma tulos - voittajan tulos.
Tästä johtuen yksinkertaisessa lyhyen matkan kivääristagessa takkiin tulee maksimissaan pari sekuntia, ja pitkällä matkalla täsmälleen samanlaisella rastilla takkiin tuleekin helposti paljon enemmän, vaikka suoritus ei edes olisi huono. Eli rastin "arvostus" kisassa ei ole sama, vaikka tauluja on saman verran. Tämä esimerkki oli siis ainoastaan kiväärille. Kun ammutaan kolmella aseella kuten SRA:ssa, homma on vielä älyttömämpää, koska lopputulos on rastien aikojen summa. Käytännössä mokaamalla yhden rastin kymmenen rastin kisassa voit sijoittua kisan viimeiseksi, vaikka olisit voittanut kaikki muut rastit ja ollut käytännössä aivan älyttömän hyvä. Onko tämä sitten fiksua? (vai olenko ymmärtänyt pistelaskun aivan väärin)