IPDA Suomessa?

[No.44]

Oletteko ajatelleet, että himmailusta ja siitä että pyrkii suorittamaan rastin täydellisesti oppisi jotain? Minusta se, että suorittaa stagen täysin miettimättä ensin mitä tekee mukamas "tilanteeseen reagoimalla" ei ole paras tapa oppia ampumaan. Hommasta tulee helposti sekoilua, josta ei jää suorituksen jälkeen mitään käteen.

Sinällään ihan sama mitä kukin harrastaa. Jos haluaa ampua IDPAa, niin sitten ampuu sitä. Ei kuitenkaan kannata kuvitella, että esimerkiksi IDPA antaisi parhaat eväät toimimiseen "tositilanteessa".

Olen juu ajatellut enkä ole kai tuota yrittänytkään sinänsä kiistää, totesinpa vain että tykkään enemmän toisesta kuin toisesta. Äiti vs. tytär jne. Hommasta tulee myös IPSC/SRA-puolella helposti sekoilua jos ei pidetä järkeä mukana (somo sata äly nolla ..). Ja taas kääntäen, kun järki mukana molemmista saa irti enemmän.

Tuo "tositilanne"-argumentti tuo aika elävästi mieleen kamppailulajiskenen, eikä analogia tässä hommassa muutenkaan välttämättä niin kauas heitä. Treenataanko liikesarjaa vai vapaata reagoimista / ottelua ja miten nuo korreloi "tositilanteeseen" .. nuo sopat on vuosien varrella kauhottu niin moneen kertaan että siihen en lähde sen kummemmin kuin toteamalla että erityyppinen harjoittelu melkein hommassa kuin hommassa tuppaa mielestäni parantamaan kokonaisosaamisen tasoa ja laajentamaan näkökulmia. Eihän nuo lajit edelleenkään toisiaan pois sulje, eikä se että joku tykkää enemmän reagoinnista kuin himmailusta ole myöskään muilta pois.

[Make]

Totaalisen OT, mutta aikoinaan tatamin laidalla sensei kertoi, että hänen mielestään ehdottomasti paras itsepuolustuslaji on 100m sileä; sen kun tempaisee kympin pintaan, niin harva hyökkääjä pysyy perässä. Jatkakaa...

[hq]

Mielestäni mikään laji ei tarvitse sen kummempia perusteluita tai oikeutusta olemassaololleen. Jos harrastajia löytyy ja touhu on laillista, niin sen ei pitäisi ketään haitata. Jos joku haluaa ampua IDPA:ta mieluummin kuin IPSC:tä tai SRA:ta, niin sen pitäisi jo itsessään olla riittävä peruste. Minun mielestäni arvokkain lapsi joka lensi uuden lain myötä pesuveden mukana oli se, että virkistysammunta muuttui riittämättömäksi lupaperusteeksi, ja sitä kautta "huonoksi" muodoksi harrastaa ammuntaa. Jos joku haluaa ampua, niin ampukoon.

Hienoa tekstiä. Hatunnosto.

Omalla kohdalla IDPA-kiinnostus on peräisin siitä mitä IPSC oli 80-luvulla ja PPC jo kauan aiemmin. Tai kääntäen, siitä mitä IPSC ei nykymuodossaan ole. Olen tietyllä tavalla turvallisen ampujan kurssien ym. kannalla silloin kun muuta taustaa ei ole, mutta muotitus on mennyt jo kauan sitten överiksi.

Virkistysammunnasta kirjoitin taannoin artikkelinkin, jota ei ole vieläkään ehtinyt viimeistelemään. "Plinking" on mm. Tom Knappia lainatakseni se mihin ampumataito loppujenlopuksi kokonaisuudessaan perustuu; sanktioituja lajeja voi tietysti harjoitella ja rajoittaa kaiken niiden säännöstöön, mutta samalla se rajoittaa mielikuvitusta. Toisin kuin usein väitetään, aseturvallisuus ja aseenkäsittelyn perusteet eivät ole mikään yksittäisten - varsinkaan SAL:n valikoimien - lajien monopoli vaan paljon vanhempi kokonaisuus tervettä järkeä. Huolestuttavinta on lajien monopolisointi siten että vain SAL:n alaiset olisivat legitiimi peruste aseluville. Harva asia lupakäytännöissä on pahemmin persiistä kuin tällainen aivopieru. Jos haluan ampua kiekkoja lennosta pienoispistoolilla, se ei todellakaan kuulu kenellekään muulle. Haastetta riittää, luotien putoama-alueella ei tietenkään ole ketään ja heitinpari on haulikkoharjoittelua varten jo olemassa.

Kilpailuviettiä on sen verran jäljellä näin vanhemmiten että toiminnallinen laji IPSC:n juurien malliin viehättää. IDPA on aika lähellä sitä ja treeniä sekä vanhoista ratatarvikkeista rakennettuja stagejakin on omille maille rakenneltu jo useita vuosia. Nyt on valmistumassa oma 100m rata joka on suunniteltu nimenomaan tällaista treeniä silmälläpitäen. Lupia on myös haettu nippu IDPA-perustein ja hyvällä syyllä. Alunperin täytyi tosin selittää lupaviranomaiselle erikseen mistä on kyse, mutta kun kerran oli tehnyt katsauksen lajiin niin sitä ei tarvinnut edes toista kertaa printata ulos.

Toivottavasti homma saadaan toimimaan ilman turhanaikaista pystyynkuollutta byrokratiaa tai kenenkään pikkuhitlerin ajamaa kalvosulkeispakkoa. Kun edes tämä laji säästyisi siltä liiton miesten joukkoraiskaukselta mikä näyttää olevan maan tapa kun nouseva laji bongataan ja joku huomaa että tätä vartenhan ei vielä tarvita arsenaalista byrokratiahulabaloota.

Jotkut haluavat vain ampua timeria ja kanssakilpailijoita vastaan ja osaavat tehdä sitä turvallisesti ilman byrokraattipoikien suorittamaa, taas yhtä "todistas turvallisuutesi!"- laajennusta ja kaavintaa.

[STI_Tactical9mm]

Lisää hienoa kirjoitusta, toinen hatunnosto.

[Hyvatti]

IDPAssa:
takkiin tulee = oma tulos - voittajan tulos.
Tästä johtuen yksinkertaisessa lyhyen matkan kivääristagessa takkiin tulee maksimissaan pari sekuntia, ja pitkällä matkalla täsmälleen samanlaisella rastilla takkiin tuleekin helposti paljon enemmän, vaikka suoritus ei edes olisi huono. Eli rastin "arvostus" kisassa ei ole sama, vaikka tauluja on saman verran. Tämä esimerkki oli siis ainoastaan kiväärille. Kun ammutaan kolmella aseella kuten SRA:ssa, homma on vielä älyttömämpää, koska lopputulos on rastien aikojen summa. Käytännössä mokaamalla yhden rastin kymmenen rastin kisassa voit sijoittua kisan viimeiseksi, vaikka olisit voittanut kaikki muut rastit ja ollut käytännössä aivan älyttömän hyvä. Onko tämä sitten fiksua? (vai olenko ymmärtänyt pistelaskun aivan väärin)

Jos olen ymmärtänyt oikein, lajin luonteeseen ei oikein tunnu kuuluvan pitkän matkan kivääristage tai pitkä kivääristage. Kivääriin ja haulikkoon lipastetaan max 5 patruunaa, kuudes voi olla pesässä.

[KKo]

Se miksi IDPA kiinnostaa minua, on nimenomaa tuo "Defensive" enkä näe siinä mitää pahaa tai turhaa.

Ihmiset treenaavat kaikensorttisia itsepuolustuslajeja, miksei siis voisi treenata sellaista pistoolin/revolverin kanssa ja senkin uhalla ettei näinä aikoina ole kovin mediaseksikästä. Ehkäpä joku kantaa asetta työkseen ja haluaa kehittää itseään. Toinen voi olla ulkomailla osan aikaa töissä ja kantaa sen maan lainsäädännön mukaan asetta itsepuolustukseksi. Tai joku tykkää vaan iffailla, että miten sitä pistoolia voisi käyttää itsensä puolustamiseen ja miten itse pärjäisi sellaisessa tilanteessa.
En tiedä kuinka harva/moni on kiinnostunut ajatuksesta puolustaa itseään ampuma-aseella. MInua se kuitankin kiinnostaa ja jos IDPA:n myötä löydän samanhenkisiä ihmisiä, niin aina vaan parempi.

Miksi en sitten halua ampua IPSC -kisoissa IDPA -varusteilla ja -omaisesti? No siksi, ettei staget useinkaan ole suunniteltu vastaamaan käytännön itsepuolustustilanteita. Yritä siinä sitten long courset suoria läpi ilman FTE:tä 28 patruunan kapasiteetilla.

Ja koska IDPA on alunperin tarkoitettu aseellisten itsepuolustustilanteiden harjoitteluun, mikä on Suomessa kielletty...

Anteeksi jos viilaan pilkkua, mutta aseen hallussapito itsepuolustusperusteella lienee nykyisin mahdotonta tavalliselle suomalaiselle. Rikoslaki käsittääkseni ei kuitenkaan yksiselitteisesti kiellä ampuma-aseen käyttöä hätävarjeluna/pakkotilanteessa. Tosin tilanteen lienee oltava kovin erikoinen ja vakavaa sorttia, että painavat perusteet ampuma-aseen käytölle löytyy...

[417]

Se miksi IDPA kiinnostaa minua, on nimenomaa tuo "Defensive" enkä näe siinä mitää pahaa tai turhaa.

Ihmiset treenaavat kaikensorttisia itsepuolustuslajeja, miksei siis voisi treenata sellaista pistoolin/revolverin kanssa ja senkin uhalla ettei näinä aikoina ole kovin mediaseksikästä. Ehkäpä joku kantaa asetta työkseen ja haluaa kehittää itseään. Toinen voi olla ulkomailla osan aikaa töissä ja kantaa sen maan lainsäädännön mukaan asetta itsepuolustukseksi. Tai joku tykkää vaan iffailla, että miten sitä pistoolia voisi käyttää itsensä puolustamiseen ja miten itse pärjäisi sellaisessa tilanteessa.
En tiedä kuinka harva/moni on kiinnostunut ajatuksesta puolustaa itseään ampuma-aseella. MInua se kuitankin kiinnostaa ja jos IDPA:n myötä löydän samanhenkisiä ihmisiä, niin aina vaan parempi.

Sanotaanko nyt niin että jos äärimmäinen väkivaltatilanne tulee vastaan ja on pakko on valita, niin mielummin 12 tuomitsemassa kuin 6 kantamassa, etenkin jos vaarassa ovat myös lähimmäiset(olen kuitenkin mahdollisesti elossa joten mietitään sitten poliisivankilassa tehtyjä syntejä), ko. tilanteiden välttäminen etukäteen on aina paras keino mikäli se vain on mahdollista(järjen käytöllä pääsee monesti pitkälle).
Itse olen oppinut aseenkäytön ajatukset 90 luvun loppupuolella etelä-pohjanmaalla järjestetyillä MPK ja SRA kursseilla ja IDPA sopii jatkoksi kuin nenä päähän, toki jotakin ajatuksia on varmasti tullut myös "sukurasitteena", ovathan vanhempani kuitenkin vielä syntyneet pohjanmaalla.

[hq]

Tai joku tykkää vaan iffailla, että miten sitä pistoolia voisi käyttää itsensä puolustamiseen ja miten itse pärjäisi sellaisessa tilanteessa. En tiedä kuinka harva/moni on kiinnostunut ajatuksesta puolustaa itseään ampuma-aseella. MInua se kuitankin kiinnostaa ja jos IDPA:n myötä löydän samanhenkisiä ihmisiä, niin aina vaan parempi.

Kun tosipaikassa on ollut, mieleen ei jää mitään muuta kuin putoaminen opittujen aseenkäsittelyrutiinien varaan kun suurin osa keskittymisestä menee hermojen hallintaan. Olen toki harjoitellut aseellisen henkilön harhauttamista ja neutralointia lähietäisyydeltä parin hieman rankemmanpuoleisen itsepuolustuslajin (EI "kamppailulajin") pitkälle menevissä treeneissä, mutta omalla kohdalla ne menevät eri kategoriaan kuin ammuntaharrastus. Toiminnallisten lajien anti tähän yhteyteen on IMO aseenkäsittelyrutiini, eli turvallisuusasiat kuten sormen pitäminen liipaisinkaaren ulkopuolella luonnostaan. Jopa niin että aikoja sitten naureskelin huomatessani pitäväni etusormea akkuporankin kylkeä vasten, huomaamattani...

Motivaatio- ja kiinnostusasioita ei kannata yleistää eikä kyseenalaistaa, ne ovat henkilökohtainen juttu ja jos mielikuvaharjoitus on aseellisen kodinvaltauksen pysäyttäminen, se suotakoon. Mielikuvat ovat hauska asia ja ajatusrikosta ei ole (vielä, Tuomiojan "hovin" kovasta yrittämisestä huolimatta) kriminalisoitu.

Jos kiinnostustani IDPA-puolelle pitää eritellä, suurin osa siitä liittyy varmaan nostalgiaan. Suhteellisen vakiot aseet, kotelot jotka muistuttavat omaa 80-luvun ipsirigiäni, luokittelujärjestelmä joka tekee tällaisen hieman amatöörimaisemmankin harrastajan kisat mielekkäiksi ja ennenkaikkea matala kynnys lähteä mukaan. Erittäin hyvä kokonaisuus. En vähättele IPSC:n nykymuotoa - se on vain aivan liian urheiluhenkistä ja tuloskeskeistä minun makuuni, mutta siinä on se nimenomainen syy että erilaisille vaihtoehdoille on sosiaalinen tilaus. On täysin sen periaatteen vastaista tehdä IDPA:sta taas yhtä lähestulkoon samanlaista suorituskeskeistä lajia kuin joita on jo ennestään olemassa.

[KKo]

Jopa niin että aikoja sitten naureskelin huomatessani pitäväni etusormea akkuporankin kylkeä vasten, huomaamattani...

+1

Motivaatio- ja kiinnostusasioita ei kannata yleistää eikä kyseenalaistaa, ne ovat henkilökohtainen juttu ja jos mielikuvaharjoitus on aseellisen kodinvaltauksen pysäyttäminen, se suotakoon. Mielikuvat ovat hauska asia ja ajatusrikosta ei ole (vielä, Tuomiojan "hovin" kovasta yrittämisestä huolimatta) kriminalisoitu.

Olettaisin, että IDPA mahdollistaa nämä "mielikuvaharjoitukset" hiukan IPSC:a paremmin. Kenenkään motivaatio/kiinnostusasioita en tahtonut kyseenalaistaa tahi kieltää

[Harakka]

IDPA on hyvä ja erittäin tervetullut tulokas suomalaisen ampumaurheilun kentälle. Toiminta olisi saatava mahdollisimman nopeasti käyntiin ja kursseja järjestettyä sopivasti eri puolilla Suomea, jolloin mahdollisimman monen potentiaalisen kiinnostuneen osallistuminen mahdollistuisi ja kynnys madaltuisi.

IDPA:ta ei mielestäni kannata siirtää reserviläistoiminnan ja Puolustusvoimien yhteyteen sekä näistä riippuvaiseksi. Parempi olisi pitkällä aikavälillä pyrkiä myös SRA:n irroittamiseen reserviläisyydestä, sillä reserviläisammunnan "yhteiskunnallinen oikeutus" on nykyisellään aivan liian herkkä tulevaisuuden puolustuspoliittisille suuntauksille, mikä tuottaa lajien tulevaisuudelle tarpeettomasti ylimääräisiä epävarmuustekijöitä.

Hieman kärjistetysti voidaan todeta res-ammuntojen mandaatin loppuvan samana päivänä asevelvollisuuden "uudistuessa" tai ns. Ruotsin mallin astuessa voimaan. Jos on vähänkään seurannut sotilasalan kehitystä, niin voi arvailla, ettei tämä päivä ole enää kovin kaukana. On myös varsin selvää, että Puolustusvoimat ei tule hankalassa tilanteessa puoltamaan Resul:n ja muiden maanpuolustusjärjestöjen ampumaurheilua, koska ne eivät kansalaisjärjestöinä ole PV:n toimintaa eivätkä näin kuulu sen hallinnonalaan.

Res-ammuntojen ulkopuolella riesana ovat pelkästään asekieltäjäpopulistien ja heidän alaisuudessaan toimivan Poliisihallituksen konnankoukut, joissa on jo yksistään ihan riittävästi harmia ilman turvallisuuspolitiikkaakin. Asekieltäjiä on turha myötäillä, sillä heitä miellyttää vain ja ainoastaan aseiden kieltäminen ja toiminnan lopettaminen. Käytännössä myötäilyn tie johtaa vain yhä kapeammalle tielle ja lopulta umpikujaan, joten siihen suuntaan ei kannata vapaaehtoisesti ottaa askeltakaan.

Lisäksi toivoisin ns. Perinnemaastoammunnalle/Talvisota-SRA:lle virallisia sääntöjä ja statusta. Hyvä ja lupaava laji, joka tarjoaa hieman erilaista tekemisen meininkiä ja kalustoa. Loistavaa toiminta-ammuntaa historian siipien havinan säestyksellä.

Toiminta-ampumaurheilun lajeja ja kilpailuja ei ole koskaan liikaa! On yhteinen etu, että tarjonta on mahdollisimman laajaa ja monipuolista, jolloin jokaiseen makuun löytyy jotain. Laajempi tarjonta mahdollistaa kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti myös laajemman harrastajakunnan. Laaja harrastajakunta on lajien tulevaisuuden ehdoton perusedellytys.

[janiFIN]

Otan taas kantaa asiaan, mistä en paljonkaan ymmärrä.

MUTTA. Minusta olisi hyvä, jos IDPA olisi itse oma järjestönsä. Ei SAL:n eikä Resulin alainen, tai minkään muunkaan alainen. En tosiaan tarkemmin ymmärrä näitä järjestöasioita, mutta eikö IDPA Suomessa, voisi olla suoraan IDPA:n kattojärjestön alaisuudessa?

En ole tyytyväinen SAL:in enkä Ressujen nokkamiesten toimintaan aselakiasiassa, IDPA:n kautta olisi ehkä mahdollisuus saada organisaatio, jossa oikeasti puolustettaisiin ampumaurheilijoiden oikeuksia Suomessakin, silti kusematta toisten muroihin, edes miekkailijoitten.

[HMa]

IDPA on hyvä ja erittäin tervetullut tulokas suomalaisen ampumaurheilun kentälle...
IDPA:ta ei mielestäni kannata siirtää reserviläistoiminnan ..."yhteiskunnallinen oikeutus" on nykyisellään aivan liian herkkä tulevaisuuden puolustuspoliittisille suuntauksille...Puolustusvoimat ei tule hankalassa tilanteessa puoltamaan Resul:n ja muiden maanpuolustusjärjestöjen ampumaurheilua, koska ne eivät kansalaisjärjestöinä ole PV:n toimintaa eivätkä näin kuulu sen hallinnonalaan....Asekieltäjiä on turha myötäillä... myötäilyn tie johtaa vain yhä kapeammalle tielle ja lopulta umpikujaan... Perinnemaastoammunnalle/Talvisota-SRA:lle virallisia sääntöjä ja statusta... Loistavaa toiminta-ammuntaa historian siipien havinan säestyksellä....yhteinen etu, että tarjonta on mahdollisimman laajaa ja monipuolista... laajemman harrastajakunnan. Laaja harrastajakunta on lajien tulevaisuuden ehdoton perusedellytys.

Harakalta asiallista ja selväpäisen tekstiä: hyviä pointteja huomioitavaksi!

[417]

Toiminnallisten lajien anti tähän yhteyteen on IMO aseenkäsittelyrutiini, eli turvallisuusasiat kuten sormen pitäminen liipaisinkaaren ulkopuolella luonnostaan. Jopa niin että aikoja sitten naureskelin huomatessani pitäväni etusormea akkuporankin kylkeä vasten, huomaamattani...

Tuttua...

Otan taas kantaa asiaan, mistä en paljonkaan ymmärrä.

MUTTA. Minusta olisi hyvä, jos IDPA olisi itse oma järjestönsä. Ei SAL:n eikä Resulin alainen, tai minkään muunkaan alainen. En tosiaan tarkemmin ymmärrä näitä järjestöasioita, mutta eikö IDPA Suomessa, voisi olla suoraan IDPA:n kattojärjestön alaisuudessa?

En ole tyytyväinen SAL:in enkä Ressujen nokkamiesten toimintaan aselakiasiassa, IDPA:n kautta olisi ehkä mahdollisuus saada organisaatio, jossa oikeasti puolustettaisiin ampumaurheilijoiden oikeuksia Suomessakin, silti kusematta toisten muroihin, edes miekkailijoitten.

Niin kuin Hma on aikaisemmin todennut että ratatilanne ilman SAL:a on aikas heikolla pohjalla, esim. ikaalisissa vatulan radalla ei tätä nykyä saa kuulemma ampua kuin SAL:n ja metsästäjäin keskusjärjestön(vai mikä liirumlaarumi se nyt oli) alaisia lajeja, tämä on tosi asia.
Tosiasia kuitenkin on, että SAL:ssa olemme kuitenkin vain maksajan roolissa, aivan kuin shiluetti, practical ja kasa-ammunta jotka kuitenkin tuovat suomeen paljon mitalleja.
Ehkä maksajan rooli pitää vain niellä, niin kauvan kunnes suomeen saadaan erikoisampumalajien liitto, huonolta toki näyttää että saataisiin koskaan.

[janiFIN]

No joo. Meiän seuran radalla saa ampua kuka vaan kyläläisistä haluaa.

Sitäpaitsi, on olemassa myös virallinen poliisihallituksesta saatu termi "ampumapaikka", josta alankin ottamaan selvää. Asia ei sinällään kuulu tähän topikkiin. Kyse on kuitenkin paikasta jossa saisi olla ~10 ampujaa, katos, tausta/sivuvallit ja maalilaite telineet, kunhan maavalleja lukuunottamatta kaikki on helposti purettavissa, myöskään ei saa olla kiinteästi valettuja katoksen pohjia yms.

Mutta jos tässä itse kukin jaksas ottaa asioista selvää ja innostua, niin tällä hetkellä näyttää siltä, että IDPA:a kohtaan on kiinnostusta, sekä Resul ja SAL:ia kohtaan tyytymättömyyttä. Jos löytyisi lakipykäliä tunteva ja asiaan omistautuva henkilö/henkilöitä, niin ehkäpä tosiaan nyt IDPA:n kautta olisi mahdollisuus irrottaa edes yksi ampumalaji näistä omien muroihin kusevista järjestöistä.

[hq]

Ehkä maksajan rooli pitää vain niellä, niin kauvan kunnes suomeen saadaan erikoisampumalajien liitto, huonolta toki näyttää että saataisiin koskaan.

Saattaisi olla parempi lähtökohta neuvotella ratojen ylläpitäjien kanssa SAL-vaatimuksesta. IDPA on kuitenkin kansainvälinen järjestö ja disipliini joten painoarvoa todellisuudessa on; asian esittäminen on tietysti suuressa osassa mutta tämä kaikki on aika pientä siihen verrattuna että kokonainen laji heitetään hallinnollisesti harakoille rata-almujen vuoksi.

Liittoasia on lopulta työmääräkysymys, eli vapaaehtoistyön määrä on varsinkin alkuvaiheessa suurehko. Vetovastuuta en nykykiireillä ehdi sellaisesta ottamaan mutta jos ehtivä johtomies löytyy, ei ole ensimmäisiä kertoja kun nostan vapaaehtoisen käden pystyyn auttamaan parhaani mukaan. Tästä asiasta voisi oikeastaan luoda ihan oman ketjunsa toisaalle, asia on aika paljon laajempi kuin pelkkä IDPA:n kohtalo Suomessa vaikka se onkin yksi merkittävä tekijä asiassa.