IPDA Suomessa?

[Revolveristi]

Vakuutuksia voi ottaa myös tietyn ampumatapahtuman järjestäjä tapahtumakohtaisesti. 1 pv / 35 kilpailijaa ja toimitsijaa = xx €. Kisamaksussa sitten vakuutuksen hinta pois kilpailijoilta. Ei se sen ihmeellisempää ole, tosin pikkuisen jäykkää ja vaati järjestäjältä ylimääräistä työtä. Mutta toteutettavissa.

Olen seurannut tätä keskustelua ensin huvittuneena, sittemmin pöyristyneenä. Ihan käsittämätöntä nokittelua, tekisi mieleni kysyä eräiltä herroilta että oletteko a) tyhmiä, vai b) hulluja?

Kielletään kaikki muut ampumalajit ja aseet mitä ei ITSE ammuta! Eikös kuulosta mukavalta? Ihan kuin olisin tätä kuullut ihan muilta tahoilta kuin toiminnallisten lajien ampujilta aiemmin...? Kaikki muu on paskaa kuin se oma rakas laji (ja kusi). Ei tarvi ihmetellä että tätä ampujasakkia viedään ja heitellään kuin litran mittaa, kun omalla leirinuotiollakin pitää kekäleet kantaa vähintään kolmeen uuteen pieneen nuotioon, kun sattuu olemaan yhdellä asekotelo taktinen, toisella kätkettävä ja kolmannella sen nimi on teline. Ei voida paistella yhdessä makkaroita. Ei.

En ymmärrä tätä. Eikä ymmärrä moni muukaan.

[Tony1911]

Pääkysymys on mihin tarvitsemme IDPA:aa omana lajinaan Suomessa?

Eli miksi IPDA mieliset harrastajat eivät voi ampua Practical tai SRA ammuntaa omilla varusteillaan, jos pointtina on että ei ammu niin vakavasti / pärjätäkseen?

IDPA ei ole, tai ainakaan sen ei todellakaan pitäisi olla, pelkästään ipsiä erilaisilla koteloilla - ja IPSC-stagesta ei todellakaan saa IDPA-stagea parilla rikelinjalla. Lajin luonne, alkaen ihan lajin virallisesta olemassaolon tarkoituksesta, on täysin eri - ja tämä heijastuu koko lajiin. Suuria eroja IDPA:n ja IPSC:n välillä ovat mm. pisteenlaskutapa, stagejen suunnittelun periaatteet, varustesäännöt, lippaanvaihtosäännöt, suojankäyttö (mikä EI siis ole sama asia kuin rikelinjat!) skenaariostaget ja niillä toiminta... Lyhyesti, IDPA on aivan oma lajinsa eikä sitä saa survottua minkään muun, olemassaolevan suomalaisen lajin alaisuuteen mitenkään tolkullisesti. Kysymys on minusta melkein samaa luokkaa kuin "mihin siluettiammuntaa tarvitaan omana lajinaan, ammutaanhan ilmapistoolillakin tarkkuutta?"

Minusta kuvaavaa on sekin että melkein jokainen joka on yrittänyt vastata tähän kysymykseen on tuonut esiin jonkin eri asian lajista. Tämän pitäisi jo sinällään kuvata sitä miten erilainen laji on IPSC:hen verrattuna.

Nyt voi paidan ylinta nappia vähän löysätä ei tässä ole ylimielisyydestä tai muusta vastaavasta kyse.

Pitää kyllä sanoa että viestit "mihin tätä lajia muka tarvitaan" ja "luulettekste et te ootte jotain supersotilaita vai hä?" eivät antaneet kuvaa kovin positiivisesta tai edes neutraalista lähestymistavasta lajia kohtaan...

Halusin vain saada järkeviä vastauksia sille miksi harrastajaporukka jakaantuu

Jakaantuu? Mihin tässä ollaan jakaantumassa? Eikö minua päästetä enää IPSC- tai SRA-kilpailuihin jos joku saa tietää minun omaavan tuon kammottavan kultaisenvärisen kortin missä lukee IDPA?

Eiköhän kaikkiin lajeihin riitä väkeä jatkossakin - jopa niinkin paljon että veikkaan ettei maamme pysyväisongelmalle, kilpailupaikkojen krooniselle vähyydelle ole tapahtumassa mitään radikaalia. Ei ainakaan tämän lajin maahantulon takia.

Mielestäni ainoa välttämättön edellytys minkään toiminnallisen ammunnan harrastamiseksi on kyky käsitellä asettaan turvallisesti mahdollisesta paineesta riippumatta. Tämä ei välttämättä edellytä koetta, mutta koe on yksi selkeä ja helppo tapa varmistua asiasta. Kokeessa ei mielestäni ole välttämätöntä olla mitään tulosrajaa, mutta tämä on jälleen kerran yksi helppo ja selkeä tapa varmistua siitä, että turvallinen aseenkäsittely ei muutu turvattomaksi kun ensimmäisen kerran suoritus tehdäänkin ajallisen paineen alaisena.

Masa puhuu kyllä ihan asiaa sikäli että jonkin kokeen suorittaminen voi olla yksi mahdollisuus muiden joukossa osoittaa että osaaminen on turvallisella tasolla. Minä vain ihmettelen sitä että miksi joillain (ei välttämättä Masalla, vaan viittaan keskusteluihin tällä palstalla yleisesti) on niin kauhea hinku nähdä tämä ainoana mahdollisuutena ja väkisin vaatia että kurssin käymisen pitäisi olla kaikille pakollista.

Kukaan ei sano etteikö uusille ampujille saisi järjestää uusien ampujien kursseja. IDPA:n sääntökirja jopa suosittelee sellaisen epävirallisen seuran sisäisen tutustumisopetuksen järjestämistä, mikäli kyseessä on ampuja jolla ei mitään aikaisempaa kokemusta toiminnallisista lajeista. Mutta tämä asenne että kaikki alkaen lajin perustajajäsenistä pitää passittaa pakolliselle, viralliselle turvakurssille ennen kuin heitä voi päästää ampumaan millään ilmapistoolia järeämmällä tässä maassa ei ole ihan täysin järkevää.

Yksi huomioimisen arvoinen seikka tässä kurssi-intoilussa on myös se että lajista riippumatta kurssejahan järjestetään perinteisesti joka toisen vuoden jouluaattona Nuorgamissa kolmelle jonossa ensimmäisenä olleelle ilmoittautujalle. Tässäpä onkin näppärä tapa kyykyttää henkilöitä jotka vaikkapa vahingossa osoittavat kiinnostusta lajia kohtaan - edes treeneihin et pääse ennen turvallisen ampujan kurssin suorittamista, turvallisen ampujan kurssista et pääse treenaamatta läpi, turvallisen ampujan kursseja ei ole ja vaikka olisikin niin asetta ei ainakaan saa joku nyyppä lainaksi, prkele! Oppivatpahan uudet harrastajat pysymään poissa vähäisiä kilpailupaikkoja viemästä...

IDPA:a harrastetaan 19 maassa ja jäseniä on organisaatiossa lähemmäs 20 000. En ole tietoinen että missään muussa maassa tämä virallisen, kolmeen kertaan virallisella Nalle Puh-leimaimella leimatun, kaikille ehdottoman pakollisen turvakurssin puuttuminen olisi minkäänlainen ongelma. Kurssitusintoiset voisivat hetkeksi pysähtyä miettimään miten tämä voi olla mahdollista. Miten muissa maissa aikuiset ihmiset osaavat hoitaa asiansa järkevästi ilman heille nimettyjä virallisia valvojia?

[KAF]

IDPA:a harrastetaan 19 maassa ja jäseniä on organisaatiossa lähemmäs 20 000. En ole tietoinen että missään muussa maassa tämä virallisen, kolmeen kertaan virallisella Nalle Puh-leimaimella leimatun, kaikille ehdottoman pakollisen turvakurssin puuttuminen olisi minkäänlainen ongelma. Kurssitusintoiset voisivat hetkeksi pysähtyä miettimään miten tämä voi olla mahdollista. Miten muissa maissa aikuiset ihmiset osaavat hoitaa asiansa järkevästi ilman heille nimettyjä virallisia valvojia?

No, nyt kun Tonyllä on niin paljon tietämystä ulkomaisten organisaatioden tavasta tehdä asioita niin kerroppa esim Tanskan, Saksan, Bulgarian ja Kreikan tavoista hoitaa asiat ja miten se näkyy kisoissa?

Itse henk koht kokemuksesta viisastuneena voisin sanoa että kahden ensimmäisenä mainitun maan ampujat ovat turvallisia ja tuntevat säännöt. Kahden jälkimmäisen ei, Eipä heillä ole mitään kurssejakaan. Mukaan vaan... Sitten hölmöillään mitä erilaisimmilla tavoilla itselle DQ. Toki siperia opettaa, kun ei vaan tulisi sitä fatalia ennen kuin kerkiää oppimaan. Sitä kai kaikki pelkää?

Luulen että kurssitus on helpoin ja varmin tapa tuottaa turvallisia ampujia. Itse onlen tullut mukaan aikana jolloin ei kursseja ollut. Piiritkin oli pienempiä ja "isoissakaan" kisoissa ei ollut porukkaa niin paljon kuin tänään. Silloin "mentorointi" oli itsestään selvää. Kyllä se toimisi nykyäänkin kun vain olisi niitä mentoreita. Edustamani seura "tuottaa" n.20 uutta ampujaa vuodessa. En usko sille määrällä löytyvän mentoreita seurastamme, siinä "massatuotannon" ongelma.

Paria muutakin pontentiaalisesti vaarallista lajia kokeilleena olen huomannut että niissäkin on "turvakoulutukset" ja testit. Kyse kun on siitä että joskus se ensimmäinen virhe on kuolettava. JOS ammutaan 25m viivalta omaan tahtiin niin sitä voi tehdä "kuka vaan". Kun liikutaan juoksemalla, kelloa vastaan, ammutaan jopa 270 asteen sektorissa, vaihdetaan lippaita jne. tulee "näytön" tai "testin" sisältää samat elementit. JOS TA-kokeessa ei olisi mitään rajoja niin ei ole painettakaan, joka tulee viimeistää ensimmäisessä kisassa. Jokainen tietää mitä aivoile tapahtuu piipissä.

Kurssilla niin välliä, koska joka osaa lukea, pystyy säännöt itsekin käymään läpi. Noheva osaa/oppii ampumaan riittävän hyvin ja jos vielä hermo pitää, ei testin läpäisy ole kuin pala kakkua. Kurssi jälkeenkin osaa ampuja tehdä "load and make ready" yleisöä kohti. Miten sitten ilman mitään opastusta kisaan tuleva? Tätä täyttä vapauttahan täällä tunnutaan vaativan? Vai ymmärsinkö (taas) väärin?

[hq]

Tony kirjoittaa erittäin hyvää tekstiä.

Olen itse ollut "rättikaalissa" mukana siltä ajalta kun yhtään mitään kurssituksia ei tietenkään ollut, kisoihin pääsi mukaan hengailemalla hetken mukana porukassa joka niitä järjesti ja jos jokin asia oli jäänyt epäselväksi, ei muuta kuin nykimään jonkun kokeneemman hihasta tai selaamaan sääntökirjaa (jonka joutui ostamaan Guns & Ammossa olleista ilmoituksista, ellei saanut joltakulta valokopion valokopion valokopiota vanhentuneesta, kuulakärkikynällä päivitetystä).

Kaikki toimi erittäin hyvin. Kaikki ymmärsivät vastuuasian, ei taivasteltu että mitäköhän jos joku torspo tulee ja huitoo aseella kaikki hengiltä - se idiooma on postuumisti omaksuttu joltakulta keskusjohtoisen byrokratian fanaatikolta, joka on sitä mieltä että kukaan ei voi valvomatta edes leikata leipää ilman tutkintoa kun muuten on veitsi vähintään viiden naapurin keuhkossa ja käsillä on maailmanloppu.

Olen ollut poissa kuvioista 90-luvulta asti (tai no, hengailemassa ja imemässä kahvia satunnaisissa tapahtumissa sen jälkeenkin), ja mitä on tapahtunut? Puolet aktiivijengistä on muuttunut yksiksi hiton Sarah Bradyiksi, joilla ei ole minkään valtakunnan luottamusta ihmisten järkevään luontaiseen toimintaan ja joilta löytyy vähintään kymmenen "ihan samanlainen juttu kuin fiasko X" -tekosyytä varsinaiseen rinnastelufestivaaliin.

Vain siksi että TA-tutkinto pitäisi väenväkisin tunkea lajiin johon se ei nyt vaan kertakaikkiaan kuulu ja jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa.

Olen luottamustoimissani viimeisen 5+ vuoden aikana törmännyt niin himeneesiin kasaan umpiluupäisiä koulutus-, virallisuus- ja paperinpyöritysuskovaisia että enää ei vain jaksaisi vetää otsaa nilelle facepalmeilla kun samaa hengenheimolaisuutta on sikiämässä "omien" porukoissa.

Kasvakaas aikuisiksi nyt hiljalleen, ottakaa järki käteen ja miettikää asioita.

[Make]

Luulen että kurssitus on helpoin ja varmin tapa tuottaa turvallisia ampujia. Itse onlen tullut mukaan aikana jolloin ei kursseja ollut. Piiritkin oli pienempiä ja "isoissakaan" kisoissa ei ollut porukkaa niin paljon kuin tänään.

Tämä nyt ei liity IDPA:an, mutta kun aihe on rönsyillyt sinne ja tänne, niin...
Kommenteista pitkin säiettä huomaa, että perusasioita pidetään itsestään selvinä ja että niiden toteaminen jotenkin on aivan turhaa.
Ihan lähimenneisyydessä olin erään porukan kanssa radalla, kertoivat harrastaneensa vuosia ampumista ja olivat jotain oman porukan "sissi-ammuntoja" järjestäneet (käsitin, että nimen yhtäläisyydestä huolimatta kyseessä ei ollut SRA:n esiasteena tunnettu, vaan jokin oman porukan säveltämä juttu).
Radalle oli laitettu ampumakatoksen eteen boksi muutaman metrin päähän, josta käsin sitten oli tarkoitus etumaastossa olevia tauluja ampua. Olin erään heistä kanssa ko boksin luona kun katoksen suunnalta, meidän selän takaa siis, kuului aktiivisuojaimien kanssa erittäin hyvin tunnistettava lippaan kiinnilaitto ja räkkäys. Käännyin katsomaan ja siellähän seuraava ampuja tunkin asettaan koteloon, ladattuna tottakai. Kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota tapahtuneeseen, joten lie sitten ihan normisettiä tuossa porukassa.

Mainostin siinä sitten vaivihkaa IPSC- tai SRA-ampujakurssia koko porukalle, mutta ei kuulemma ole tarpeen; omalla maalla ampumiseen ei sertifikaatteja tarvita.

KAF:in kanssa samoja kokemuksia oman "uran" alkutaipaleelta; harjoituksia ja kisoja oli, tosin enempi pienen piirin tiedossa (ei ollut internettiä, eikä näistä lehdissä ilmoiteltu) ja niihin sitten kavereiden patistamana tuli mentyä ja toiminnallisemmista lajeista innostuttua. Paljon tuli opittua katselemalla ja parit ekat kisatkin menivät ihan katsojan roolissa, niistä oppikin jo käytännöt aika hyvin. Kursseja oli, mutta ne olivat hyvin kirjavia eri puolilla ja osallistujamäärät olivat pieniä verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Ja osallistujatkin olivat 99% muita lajeja harrastaneita ja jo lapsena aseiden peruskäsittelyn oppineita.
Se oli silloin ja nyt on nyt; moni asia, jo ihan osallistujien tasosta lähtien, on muuttunut, eikä mitään voi enää pitää itsestäänselvyytenä, ei edes aseen peruskäsittelyn osaamista.

Itse aiheesta; kyllä lajeja mukaan mahtuu, eikä kokemus ole näyttänyt porukan puolittuvan, päinvastoin johonkin lajiin mukaantultuaan merkittävä osa harrastajista lähtee myös toisiin vastaaviin lajeihin mukaan. Onpa tälläkin kaudella tullut kansainvälinen mitalikin alunperin "toisen lajin" ampujan mukana.
Asevastaisille tahoille taas ei ole kirjainyhdistelmillä, tauluilla ja säännöillä mitään merkitystä, siihen on harrastajienkaan turha tuudittautua, ase on paha ja sillä hyvä.

Mun 2 senttiä, vielä kun ne ovat käytössä.

[17]

Vain siksi että TA-tutkinto pitäisi väenväkisin tunkea lajiin johon se ei nyt vaan kertakaikkiaan kuulu ja jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa.

Kuten aiemmin oli jo esillä, ainoat IDPA:n tulosrajattoman sisäänpääsyn päivittelijät, joita olen huomannut, ovat lajin ULKOPUOLISIA. Enkä ole huomannut kenenkään IDPA:sta kysyneen tässä asiassa neuvoa muihin lajeihin keskittyneiltä. Että mitä jos ihan vaan siellä mielessään ja omassa lajissaan voisi turinoida miten hienot setrifikaattijärjestelyt siinä omassa omassa lajissa on, eikä tulla tuputtamaan niitä IDPA:han.

Onneksi tilanne on myös niin, että en kyllä millään jaksa uskoa, että IDPA-väki olisi niin perässä vedettävää, että lähtisikään näiden ulkopuolelta "opastavien" pillin mukaan tanssimaan. Ja kaiken halavatun varalta onneksi IDPA:n säännöt ovat niin selkeät tässä asiassa sekä käsittääkseni myös IDPA jenkeissä oikein jämerä siitä että niiden sääntöjen mukaan mennään pilkkuakaan muuttamatta, että viimeistään se estää lajin MYÖS jokamiesluonteen kastroimisen. Tai jos jonkun ihme invaasion takia muutettaisiin, niin sitten kyseessä ei olisi enää IDPA, vaan vaikka ETALMKV eli Erästä Toista AmmuntaLajia Muistuttava Kotimainen Versio.

[Longrange]

Ei ole tullut mieleen että viimeisen 20 vuoden aikana harrastajamäärät ovat moninkertaistuneet ja kaikenlaista torspoakin mahtuu mukaan.

Ei 20 v sitten ensiaseeksi saanut 9mm pistoolia luville vaan ampuminen aloitettiin nakskakkosella. Perusasiat ratakäyttäytymisestä oli jo hanskassa. Sittemmin traditiot ja käytännöt ovat muuttuneet.

Jos IDPAssa ei ole ta-kurssia nuin onhan siinäkin classifier. Dq siitä ja ei taida tulla luokitusta.

20v sitten taisi vakuutusasiatkin yleensä olla vaiheessa IPSC:ssä. Onneksi kukaan ei loukkaantunut.

[Make]

Onneksi tilanne on myös niin, että en kyllä millään jaksa uskoa, että IDPA-väki olisi niin perässä vedettävää, että lähtisikään näiden ulkopuolelta "opastavien" pillin mukaan tanssimaan.

Tunnen henk.koht. suhteellisen pitkältä ajalta näitä herroja, jotka lajia ovat eteenpäin vetämässä ja asiat ovat varmasti jämyissä käsissä.
Enkä ainakaan itse ole päivitellyt yhtään mitään, ainoastaan toin havaintojani esiin, miten 80-luvun, 90-luvun, 00-luvun ja nyt 10-luvun aikana on tapahtunut muutoksia myös ampumaharrastajien piirissä. Ne jotka ovat harrastaneet ammuntaa kauemmin kertokoot omat näkemyksensä; 70-luvulla asiat olivat vielä eri tolalla.
Se, mitä, missä, milloin ja miten ammuttiin 80- ja 90-luvuilla harjoituksia ja kilpaakin saisi tänäpäivänä varmasti huomiota, ilmeisen negatiivista. Aiheesta vai ei, se on sitten katsantokannasta kiinni.
Moni asia on varmasti nykyisin huonommin kuin tuolloin, mutta on asioita, jotka ovat paremminkin.

[Tony1911]

Kommenteista pitkin säiettä huomaa, että perusasioita pidetään itsestään selvinä ja että niiden toteaminen jotenkin on aivan turhaa.

Tai sitten että perusasiat voidaan opettaa ihan seuran sisälläkin, ilman byrokratiaa.

Radalle oli laitettu ampumakatoksen eteen boksi muutaman metrin päähän, josta käsin sitten oli tarkoitus etumaastossa olevia tauluja ampua. Olin erään heistä kanssa ko boksin luona kun katoksen suunnalta, meidän selän takaa siis, kuului aktiivisuojaimien kanssa erittäin hyvin tunnistettava lippaan kiinnilaitto ja räkkäys. Käännyin katsomaan ja siellähän seuraava ampuja tunkin asettaan koteloon, ladattuna tottakai. Kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota tapahtuneeseen, joten lie sitten ihan normisettiä tuossa porukassa.

Mielenkiintoinen tarina, mutta kuten kirjoittaja itsekin totesi ei liity IDPA:an. Turvallisuussäännöt ovat IDPA:ssa samalla lailla voimassa kuin muissakin lajeissa, eli aseita ja patruunoita ei käsitellä samanaikaisesti koskaan muuten kuin Safety Officerin valvovan silmän alla.

Jotenkin joistain kommenteista tulee sellainen käsitys että porukka luulee koko touhun olevan aivan villiä jos sitä virallista kurssia ei ole. Vaikka IDPA-kilpailut ovatkin avoimia aloittelijoillekin niin ei se todellakaan tarkoita sitä että kisaan tullaan kolmelta iltapäivällä vanhalta viinalta haisten maknumi ladattuna kainalokotelossa julistamaan että kyseiselle henkilölle sopisi nyt vähän ammuskella ja se olisi kaikkien mielestä ihan ok. Uusien ampujien kanssa käydään tarvittaessa turvallisuusasiat läpi erikseen ennen kilpailua, kaikki toiminta tapahtuu vain tuomarin valvonnan alla, ja turvallisuusrikkeistä lähetetään kyllä tarvittaessa kotiin ihan niin kuin muissakin toiminta-ammuntalajeissa. Se että IDPA:ssa on hieman "pehmeämpi ote" ei tarkoita sitä että kaikki tolkku olisi kadotettu.

[Make]

Jotenkin joistain kommenteista tulee sellainen käsitys että porukka luulee koko touhun olevan aivan villiä jos sitä virallista kurssia ei ole.

Jos minun kommenteistani on tuollainen välittynyt, pyydän anteeksi huonoa ulosantiani. Näin en todellakaan ole tarkoittanut.

[Tony1911]

Äh, tämä jäi välistä (pitää tässä samalla puuhastella muitakin asioita niin kaikkea ei aina muista ).

Itse henk koht kokemuksesta viisastuneena voisin sanoa että kahden ensimmäisenä mainitun maan ampujat ovat turvallisia ja tuntevat säännöt. Kahden jälkimmäisen ei, Eipä heillä ole mitään kurssejakaan.

Ovatko kahden ensimmäisen maan kaikki ampujat sitten virallisesti kurssitettuja? Ja miten tämä havainto on sovitettavissa yhteen sen kanssa että turvallista toimintaa on myös niissä maissa missä kurssivaatimuksia ei ole?

Väittäisin itse että jos turvallisen toiminnan kulttuuri on alueella ja lajissa voimissaan niin silloin toiminta myös on turvallista - kanssa-ampujat ja tuomarit älähtävät hyvin nopeasti jos joku aikoo edes alkaa säveltämään omiaan. Sen sijaan jos turvallisuusasiat ovat mallia evvk porukalle niin ei se asenne millään yhdellä kurssilla toiseksi muutu.

[hq]

Puetaan yhteenveto yhteen lauseeseen, ottaen huomioon sen että laji on sitä mitä se on ja kauhukuvien väännelmät sekä jälleen kerran jauhetut "esimerkit" ja teoriat voi siltä osin ottaa riittäväksi katsottavan suola-annoksen kanssa:

Mikäli määritelmällisesti kaikille avoin laji hirvittää niin pahasti, kannattaisiko pitäytyä sellaisissa lajeissa jotka eivät ole kun niitä löytyy jo ennestään?

Avoimia ei (enää) ole ja nyt kun sellaista ollaan vihdoinkin tuomassa Suomeen, joillakin näyttää olevan pakottava tarve rypistää se samanlaiseen muottiin kuin jo ennestään olemassaoleva valinnanvara. Mistä kumpuaa tällainen hinku kuseskella muiden muroihin kun kerrankin Suomeen ollaan tuomassa jotakin uutta minkä olennai[nen/sin] parannus on pingotusbyrokratian puuttuminen.

Juttelin hetki sitten TA-tutkintoa alunperin suunnittelemassa ja luomassa olleen kaverini kanssa ja ajatus sen käytöstä IDPA:n puolella sai täystyrmäyksen; se ei ole mitään sellaista jota varten tutkinto on luotu ja soveltuvuus tarkoitukseen tyrmättiin myös samantien. Laadin vielä tämän viikon aikana asiasta lisäinfopaketin IDPA:lle Arkansasiin, em. kaverin tekemällä TA-kurssin sisällön ja tarkoitusperien selvityksellä sekä omalla lausunnollaan sen käytöstä tähän tarkoitukseen. Ei liene vaikea arvata että lausunnon sisältö ei juuri poikkea niistä periaatteista mitä olen tässä viestiketjussa esittänyt. Hieman sääli että asiassa joutuu jo menemään ko. tutkintojen alkulähteille suitsiakseen niistä postuumisti innostuneiden tahojen hankkeita ja saadakseen edes hieman järjen valoa ah-niin-pseudoviralliseen puuhasteluun.

SAL-infopaketti käännösliitteineen "räiskintäaseista" annetuista lausunnoistahan on lähtenyt jo aiemmin.

[Tuukka]

Tony1911,

Ehkä tuo vastaukseni kohta liittyen noihin sotilaallisiin taitoihin oli huonosti muotoiltu, tuli vain itselle sellainen kuva että joillakin on usko/toivo siitä että satunnainen IDPA harrastus jotenkin maagisesti auttaisi sitten tosipaikan tullen.

Jakaantumisen kohdalla mietin vain tuota työkuormaa, kun lajeja on nyt sitten kolme ja vetäjä/rakentajaporukkaa tuppaa olemaan vähän tahi samat ukot.

Tässä ketjussa on tullut hyvinkin erilaisia mielipiteitä, mitä lähdin vähän hakemaan.

Yksi asia minua on tässä keskustelua seuratessa ruvennut hieman huolestuttamaan, on tuo että kun ei saa SRA / Practical turvakoetta läpi, niin tämä olisi helpompi laji aloittaa.

Taisin aikaisemmin mainita että jos kyseisiä testejä ei pääse läpi, niin olisiko fiksumpaa treenata sitä perusampumataitoa ensin hieman enemmän, kuin hypätä ns. toiminta-ammuntalajin pariin. Meillä päin on enemmänkin ollut ymmärtääkseni turvallisuusasiat ne mistä testejä on hylätty, ei niinkään piiruntarkat pisterajat.

SRA:lla on Suomessa ja Practicalilla Suomessa / maailmalla erittäin hyvä turvallisuushistoria, toivon todellakin samaa IDPA:n osalle Suomessa.

Onko turvakurssi täysin tarpeellinen? on se ainakin SRA:n ja Practicalin kohdalla toiminut erittäin hyvin.

[17]

Meillä päin on enemmänkin ollut ymmärtääkseni turvallisuusasiat ne mistä testejä on hylätty, ei niinkään piiruntarkat pisterajat.

Meillä päin valitettavasti juuri ne tulosrajat. Noin kymmentä hylättyä koetta olen ollut seuraamassa ja JOKAISESSA syy oli tulosrajan alle jääminen, käytännössä 1-2 ohilaukausta tauluista + aloittelijan hitaus. Noin siis SRA:ssa.

Mutta jos saan toivoa, niin Practicalin osalta (tätä kirjoitettaessa) 228 viestin keskusteluketjua viewtopic.php?f=12&t=17836 voinevat sen lajin koekeskustelusta kiinnostuneet varmaan jatkaa siellä, please.

SRA:n osalta olen itsekin avautunut tässä ketjussa esitettyyn kysymykseen siihen lajiin liittyen ja (itse itseäni paheksuen) kokeesta ao. lajissa olisi kai parempi keskustella SRA-keskustelujen puolella.

Kuten todettu, IDPA:n noviisiluokkaan minimitulosraja ei kuulu, mistä lienee turha enää jauhaa tässäkään topicissa jos vaan suinkin voi esittää toivomuksia.

Ja ihan oikeasti, IDPA ei ole ensisijaisesti kilpaurheilua. Sen voi aloittaa aloittelijakin. Aloittelijan ei tarvitse EIKÄ PIDÄ juosta ja säntäillä aseen kanssa, vaan voi aluksi liikkua ihan rauhallisesti aseen kanssa (keskittyen lähinnä aseen piipun suuntaan ja liipasisormen sijaintiin liikkeen aikana). Ampuessakaan ei aloittelijalla tarvitse olla kiire - eihän ensisijaisesti kilpailla vaan ollaan itse kehittymässä.

[sasu]

Kaikille pakollisessa turvakurssissa unohdetaan täysin se seikka, että vain pieni osa lajiin tulijoista on oikeasti ummikoita aloittelijoita.

Itse suoritin kauan sitten ns. Sissikokeen, sitten tauon jälkeen jouduin suorittamaan SRA-kokeen ja IPSC TA-kokeen.

Perheelliselle, työssäkäyvälle ihmiselle nämä parin viikonlopun kurssitohinat ovat tarpeetonta kiusaa. Erityisen typerää on jauhaa lajin säännöistä lukutaitoisille aikuisille - kisoissahan on tuomarit hoitamassa sääntöjen valvonnan ja pistelaskun.

Kyllä lajin pariin pitää pystyä ottamaan ihmisiä ilman kurssituksia, yksilöllisin tavoin. Sitten harjoituksissa ja kilpailuissa kanssaihmiset kohteliaasti korjaavat ne virheet mitkä ovat jääneet huomaamatta.

Komppaan ylempänä sanottua, että epäluottamus kansalaisihmisiin näkyy myös meidän lajeissamme, kaikkeen toimintaan halutaan vahva keskusjohto. Ei ihme että Suomesta on tulossa asekieltojen maa.