IPDA Suomessa?

[sasu]

Hoplofobit ovat tosiaan tartuttaneet jo ampumaharrastajatkin niin pahasti, että taitaa koko toiminta Suomessa kuivahtaa kasaan ihan meidän ampujien omasta toimesta. Kustaan toistemme päälle niin kauan, että me kaikki keksimme jotain mukavampaa tekemistä ja hävitämme nämä saatanalliset pyssymme.

[JTa]

En halua uskoa että ymmärrät noin väärin mitä kirjoitin. Minä haluan ainakin turvallisuutta korostettavan. Kaikki ei myöskään ole niin hyviä ja tunnollisia aseenkäsittelijöitä kuin sinä JTa. Kuten totesin, IDPAta minun puolestani harrastaa, mutta itse pysyn poissa sieltä ja toivon että kyseiset
tuntemattomat ampujat siltä puolelta pysyvät myös poissa samalta montulta (eli valli väliin).

Ymmärsin siis täysin oikein, diskriminointiahan se oli. Varmaan pienenä et mahtunut samalle hiekkalaatikolle naapurin Jaskan kanssa kun se ei leikkinyt samoja leikkejä kuin sinä? Viskeli piru vielä hiekkaa simmuun?

Palataas rakentavaan keskusteluun: Itse voisin helposti suostua siihen, että IDPA ampujien tulisi suorittaa TA kurssi. Mutta pari pikku ehtoa sile on:

1. Yksi TA kurssi pitää riittää kaikkiin toiminta-ammunta lajeihin. (IPSC, SRA, IDPA, jne.)
2. Tasokokeet lajin mukaiset. PELKKÄ ammunta pitää riittää, tunkekaa ne teoriakokeenne vaikka sinne minne aurinko ei paista. Mitä niillä on turvallisuuden kanssa tekemistä?! Joku osaa lukea ja on hyvä muisti, jne. Ampua voi joko turvallisesti tai sitten ei.
3. Koe/kurssi EI ole SAL:n alainen, RES:n alainen eikä ReSUL:n alainen.

Tai sitten jatketaan kohti tuhoa em. järjestöjen johdolla..

[jaegarmaisteri]

Eli se että joku vaatii turvallista aseenkäsittelyä toisilta ihmisiltä on omien muroihin kusemista ja tulkittavissa jollain perverssillä tavalla ampuma-asevastaisuudeksi? Turvallisen ampujan testi nyt vaan on ollut yksi sellainen mittari joka osoittaa edes hieman, että henkilön joka on sen läpäissyt on edes minimissään jonkunlainen käsitys turvallisesta aseenkäsittelystä. No, mulle on aivan sama mitä teette.

[Hammer]

taitaa koko toiminta Suomessa kuivahtaa kasaan ihan meidän ampujien omasta toimesta. Kustaan toistemme päälle niin kauan, että me kaikki keksimme jotain mukavampaa tekemistä

Niin, voihan siinä noinkin käydä... harmi sinällään kun lajia on ollut tuomassa ihan realiteettipohjaltakin mukana olevia ihmisiä.
Noh, onneksi meille muille jää edes IPSC ja SRA.

[sasu]

Tarkoitin että kaikki ammunta Suomessa loppuu. Sen verran kovasti eri lajien harrastajat kampittavat toisiaan, että loppua kohti ollaan menossa. Hoplofobit ja vahvaan keskushallintoon uskovat ihmisvihaajat ovat ampujienkin joukossa. Sisäasiainministeriön ei tarvitse kerätä aseita pois, aseenomistajat luovuttavat ne näköjään ihan itse, tekemällä harrastamisesta vaikeaa ja veemäistä.

[Joni]

Minä en harrasta IPSC:tä, SRA:ta, IDPA:ta enkä mitään muutakaan toiminta-ammunta lajia tällä hetkellä. IDPA:n on kiinnostusta mitä nyt olen siihen ehtinyt tutustumaan. Enkä ole suorittanut TA koetta hyväksytysti. Mutta silti tasan varmasti osaan käsitellä asetta turvallisesti, niin kuivaharjoittelussa, kovilla ammuttaessa, tahi asetta putsatessa jne. Pointtini vain on, että kuka vain voi olla vaikka kuinka turvallinen ja vastuullinen aseen käyttäjä, mutta se ei tarkoita automaattisesti sitä, että läpäisee Turvallisen ampujan kokeen hyväksytysti, koska se ei edelleenkään ole vain sitä turvallista aseenkäsittelyä.
Minulla TA koe meni pieleen. Tuomari kertoi, että aseenkäsittelyssäni ei ole mitään vikaa vaan, että se on erinomaista, mutta minun pitäisi olla nopeampi. Suoritukseni ei ollut lähellekkään mitään IPSC ampujan nopeutta, mutta ei myöskään hidasta. Heikommalla kädellä ammuin ohilaukauksen jonka takia hylky mitä ilmeisemmin tulikin. En muista pisteitä, mutta todella pienestä määrästä jäi vajaaksi etten läpäissyt koetta.

Turvallisen ampujan kokeen halusin ihan muutenvain käydä kokeilemassa ja siinä samassa tutustumaan hieman IPSC:hen, eikä minulla ole mitään hampaankolossa kurssin/kokeen järjestäjille ja tuomareille, mutta täysin yllätyksenä tuli, että se koe ei ole sitä mihin nimi viittaa.

Kirjoitin tämän tekstin tänne lähinnä siitä syystä, että se vähän selventäisi ihmisille miksi jotkut eivät välttämättä tätä Turvallisen ampujan koetta halua IDPA:n ja että syy siihen ei todellakaan ole se, että IDPA:n haluttaisiin jotain "epäturvallisia" ampujia tai kokemattomia aseenkäyttäjiä. Jotkut täällä sitä ei näemmä vaan tahdo ymmärtää!

[Masiina]

Jospa nyt kuitenkin annettaisiin IDPA:lle mahdollisuus. Jokainen itsehän päättää osallistumisestaan toimintaan tai siitä pois jättäytymisestä. Vaikka osallistujat eivät omaisikaan kummankaan toiminnallisen TA-statusta niin tuskinpa IDPA-kisoista mitään verilöylyä syntyy, onhan siinäkin tuomari silmä kovana tarkkailemassa suoritusta ja valmis keskeyttämään suorituksen. En ole IDPA-ampuja mutta voi olla että tulevaisuudessa olisin, en myöskään pidä turvakursseja minään mörköinä, mutta uskon että toiminnallista voi ampua myös ilman statuksia turvallisesti. Tämä tietysti edellyttää erityisen tarkkaavaa toimintaa tuomareilta ja heidän tulisi antaa jatkuvasti noviisiampujille palautetta joiden avulla nämä voivat kehittyä turvallisemmaksi ampujaksi.

[Kvantti]

Ampua voi joko turvallisesti tai sitten ei.

SRA-, IPSC- tai IDPA-tapahtumissa tehdään muutakin kuin vain ammutaan. Se, että henkilö ampuu turvallisesti ei riitä, täytyy myös osata toimia muuten oikein kilpailu/tapahtuma-alueella. Esimerkiksi tietää milloin/missä saa käsitellä patruunoita, asetta, jne. Toki jos uudella harrastajalle tehdään aluksi selväksi jollain tavalla lajin pelisäännöt ja turvalliset toimintatavat, niin teoriakoe ei ole mielestäni välttämätön. Teoriakoe on yksi helppo tapa varmistaa, että perusjutut ovat menneet jakeluun.

Teistä kokeneista ampujista tuntuu siltä, että näyttökokeet ja muut ovat aivan turhia. Huomioikaa kuitenkin se, että useimmilla teistä on takana vuosien ampumaharrastuskokemus. Nyt kun laji on vasta rantautunut Suomeen, on tilanne se, että IDPAn pariin hakeutuu lähinnä henkilöitä jotka ovat ampuneet aiemmin präktikaalia tai es-er-aata ja turvalliset toimitatavat ovat kunnossa. Muutaman vuoden kuluttua tilanne voi kuitenkin olla toinen ja IDPAa tullaan harrastamaan ihan pystymetsästä vailla minkäänlaista kokemusta toiminnallisesta ammunnasta. Tällaisille ampujille kaikki on uutta eikä turvallisuusasiat välttämättä ole hanskassa etukäteen.

Se, että turvallisuusasioista keskustellaan, ei ole "kenenkään muroihin kusemista". Harmi jos joku näkee asian niin.

Hienoa, että olette tuomassa IDPAa Suomeen. Kait se on hyvä laji kun monet ovat siitä innostuneet. Ehkä itsekin joskus tulen kokeilemaan

[JTa]

Ampua voi joko turvallisesti tai sitten ei.

SRA-, IPSC- tai IDPA-tapahtumissa tehdään muutakin kuin vain ammutaan. Se, että henkilö ampuu turvallisesti ei riitä, täytyy myös osata toimia muuten oikein kilpailu/tapahtuma-alueella. Esimerkiksi tietää milloin/missä saa käsitellä patruunoita, asetta, jne. Toki jos uudella harrastajalle tehdään aluksi selväksi jollain tavalla lajin pelisäännöt ja turvalliset toimintatavat, niin teoriakoe ei ole mielestäni välttämätön. Teoriakoe on yksi helppo tapa varmistaa, että perusjutut ovat menneet jakeluun.

Hyvä pointti tuo käsittelyalue, ja tokihan nuo pitää tietää. Tarkoitin kyllä ampumisella koko tapahtumaa ja minusta ko. prosessin oppiminen tapahtuu käytännön tapahtumana useimmille helpommin kuin millään teoriakokeella tai siihen pänttäämisellä. Toiset toki oppivat lukemallakin, toiset taas eivät edes käytännössä vaan kantapään kautta. Se DQ sakki..

Se, että turvallisuusasioista keskustellaan, ei ole "kenenkään muroihin kusemista". Harmi jos joku näkee asian niin.

Turvallisuusasioista keskusteleminen ei ole ikinä väärin, tässä aiheessa keskustelu vain alkoi siltä pohjalta ja oletukselta, että kaikki IDPA ampujat on vaarallisia kun eivät ole päässeet IPSC TA / SRA kokeesta läpi. Kukaan ei ole sen turvallisempi ampuuko sen kokeen sekunnin tai pari hitaammin kuin joku toinen, rajat vain on toisille liian tiukat vaikka ampuisi kuinka tarkasti jos vain ei ole liikkeissään (enää) niin vikkelä. Nähtävästi joku myös unohti, että IDPA ampuja ei edelleenkään pääse sinne IPSC kisaan ilman sitä IPSC TA kokeen suorittamista. Tai SRA kisaan suorittamatta SRA koetta.

Kaikki voisivat nousta jo poteroistaan ja katsella uutta lajia "sillä silmällä" eikä olla heti miettimässä "miksi uusi laji kun meillä on jo nämä vanhat..". Toivoisin sitä suvaitsevaisuutta hiukan enemmän tältä kansan osalta, jolla on tulivoimaakin takana. Vanhat lajit säilyy ja elää jos ovat elinvoimaisia. Kaikissa voidaan kuitenkin käyttää toisten ratoja ja kulisseja, siinä ei ainakaan resurssit mene hukkaan. Kisoja ei kuitenkaan ole liikaa, onhan se nähty taas tänäkin kesänä kun oli parikin kisaa täynnä ennenkuin ehti ilmottautua.

[17]

Palataas rakentavaan keskusteluun: Itse voisin helposti suostua siihen, että IDPA ampujien tulisi suorittaa TA kurssi. Mutta pari pikku ehtoa sile on:

1. Yksi TA kurssi pitää riittää kaikkiin toiminta-ammunta lajeihin. (IPSC, SRA, IDPA, jne.)
2. Tasokokeet lajin mukaiset. PELKKÄ ammunta pitää riittää, tunkekaa ne teoriakokeenne vaikka sinne minne aurinko ei paista. Mitä niillä on turvallisuuden kanssa tekemistä?! Joku osaa lukea ja on hyvä muisti, jne. Ampua voi joko turvallisesti tai sitten ei.
3. Koe/kurssi EI ole SAL:n alainen, RES:n alainen eikä ReSUL:n alainen.

Elä nyt hyvä mies ala antamaan pirulle pikkusormea. IDPA:n säännöissähän on selvät säännöt siitä miten IDPA:han tullaan mukaan. Tai jos olen sen väärin ymmärtänyt, niin oikaise toki. Vaan jos tarkoitit, että on OK, että IDPA-luokitteluun saavat osallistua SRA ja practical turvalliset ampujat, niin toki niin. mutta toki muutkin sääntöjen määryksen täyttävät saavat... Ja jos SRA ja Suomi-paractical alkaisivat hyväksyä IDPA-luokitellut mukaan ilman eri koetta, niin ei kai siitä IDPA:lle haittaa olisi. Sehän on niiden lajien järjestöjyrien asia, jos joskus siihen päätyisivät.

Mutta ei kai tässä nyt mitään suurta symbiosia tarvitse tavoitella. IDPA:ta ammutaan IDPA-ammunnoissa, SRA ja practicalia omissaan. Jotkut harrastaa kaikkia kolmea, jotkut kahta tai yhtä em. lajeista sen mukaan miten itseä kiinnostaa, mihin pääsee mukaan ja miten paljon lajissa ampujat pelottavat.

[KAF]

Radalle oli laitettu ampumakatoksen eteen boksi muutaman metrin päähän, josta käsin sitten oli tarkoitus etumaastossa olevia tauluja ampua. Olin erään heistä kanssa ko boksin luona kun katoksen suunnalta, meidän selän takaa siis, kuului aktiivisuojaimien kanssa erittäin hyvin tunnistettava lippaan kiinnilaitto ja räkkäys. Käännyin katsomaan ja siellähän seuraava ampuja tunkin asettaan koteloon, ladattuna tottakai. Kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota tapahtuneeseen, joten lie sitten ihan normisettiä tuossa porukassa.

Mielenkiintoinen tarina, mutta kuten kirjoittaja itsekin totesi ei liity IDPA:an. Turvallisuussäännöt ovat IDPA:ssa samalla lailla voimassa kuin muissakin lajeissa, eli aseita ja patruunoita ei käsitellä samanaikaisesti koskaan muuten kuin Safety Officerin valvovan silmän alla.

Niin, ideahan on se ettei noita tarinan mukaisia juttuja kukaan edes kuvittelisi tekevänsä. Ilman mitää opetusta noita kuitenkin tulee... Jos siinä se Safety Officeri on samaa tasoa niin voi voi. Tänäpäivänä, veikkaan, että suuri osa niistä officereista (jollei kaikki) on joko IPSC tai SRA taustalla.

Ammutaan mitä vaan mutta pidetään se turvallisena, oli sitten tulostavoitteita tai ei.

Miksi muuten osa porukasta pitää IPSC ja SRA "kilpailuhenkisyyttä" niin pahana? Omien korvien välissä se on! Ei minulla ole mitään paineita siitä, voitanko, olenko pallilla, puolessa välissä vai viimeinen. Se viimeisenä olo toki hävettäisi ja niin se hävettäisi IDPAssa tai vaikka kymmenottelussa!

[Tony1911]

Ehkä tuo vastaukseni kohta liittyen noihin sotilaallisiin taitoihin oli huonosti muotoiltu, tuli vain itselle sellainen kuva että joillakin on usko/toivo siitä että satunnainen IDPA harrastus jotenkin maagisesti auttaisi sitten tosipaikan tullen.

Lähinnä sitä tarkoitinkin että viestin muotoilu saattaa vaikuttaa saatuihin vastauksiin. Ja ihan kaikki harjoittelu on "tosipaikan tullen" (tai ihan muutenkin - ampuessahan mieli lepää ) hyväksi. Itse omaa seuraa IDPA-touhuun houkuttelevana olen ainakin kuitenkin ensimmäisenä myöntämässä että IDPA on "ainoastaan" ampumalaji eikä mitään kaikenkattavaa übertaktista koulutusta. On se silti hyväksi (jos tuosta "tosipaikasta" puhutaan) että on edes joskus koittanut ampua ihan oikeasti suojaa käyttäen... Niin, ja kun nämä "satunnaiset harrastajat" pääsevät välillä kokeilemaan taitojaan niin tämä saattaa myös luoda halua treenata useamminkin ja edistää ampumataitojaan, mikä lienee varmasti positiivinen seikka useimpien tätä keskustelua lukevien mielestä.

Yksi asia minua on tässä keskustelua seuratessa ruvennut hieman huolestuttamaan, on tuo että kun ei saa SRA / Practical turvakoetta läpi, niin tämä olisi helpompi laji aloittaa.

Tjaa. Minusta tuo turvakoeraja ja sen läpäisy on nostettu osittain olkinukkemaiseen asemaan. Ei ongelmana virallisissa TA-kursseissa ole pelkästään se ampumakokeen minimisuoritusraja, vaan myös koko kurssille pääsy. Eikä pelkästään kurssille pääsy, vaan koko prosessi minkä uuden ampujan pitää käydä läpi ennen kuin pääsee edes harrastuksen alkuun. (Esimerkiksi: Seuraan liittymishakemus => seuran haastattelu => hakemuksen käsittely => kurssin etsiminen => toisen kurssin etsiminen koska ensimmäinen oli jo täynnä => kolmannen kurssin etsiminen koska sille toiselle ei pääse aikatauluristiriitojen, lasten vatsaflunssan tms. takia => neljännen kurssin etsiminen koska sinne kolmannelle otetaan mukaan vain niitä joilla on jo oma ase... Ja sama rumba uudestaan jos haluaa harrastaa toistakin lajia. Ja lupa-asiat vielä tuohon päälle.) Kun kerran joissain paikoissa ei edes seuran omiin harjoituksiin päästetä mukaan ennen kurssitusta, on lajin alkuun pääsemisessä pitkä tie. Onko se niin väärin kysyä että onko tämä oikeasti tarpeellista kyykytystä uutta ampujaa kohtaan?

Tai ehkä minun kokemukseni ovat epätavallisia. Mutta omat muistikuvani Practicalin aloittamisesta ja se kun olen seurannut vierestä uusien ampujien seikkailuja on itselleni luonut mielikuvan että suurempi ongelma on päästä sinne hemmetin kurssille asti kuin päästä ampumakokeesta läpi. (Eipä silti, jos tähän päälle joillekin käy vielä niin että koesuoritus itse on täysin turvallinen mutta suoritustahti liian hidas niin kyllä minä ainakin ymmärrän jos tämä jotakuta turhauttaa. Etenkin jos edelleenkään ei ole asiaa niihin seuransa treeneihin vaan pitää aloittaa kurssillepääsemispyöritys alusta.)

Näkisin, että turvallisuuskoulutukselle on tarvetta myös IDPA:ssa, kokeille ja pisterajoille ei välttämättä.

Tätä keskustelua (ei siis juuri siepin viestiä, kunhan nappasin sopivan quoten mukaan) kun lukee niin heräilee kysymys pienessä mielessä että millaiseksikohan nämä IDPA:a eniten vastustavat ampujat oikein kuvittelevat toiminnan? Että kaikki lataavat kovan pesään heti parkkipaikalla ja sitten somotetaan kaikki yhtäaikaa sattumanvaraisiin suuntiin, vai..?

Pelkästään IDPA-sääntökirjaa lukemalla saisi vähän osviittaa siitä miten lajiliitto itse suosittelee turvallisuusasioita otettavan huomioon. Eli uusille, muuta lajitaustaa omaamattomille ampujille suositellaan seuran sisällä järjestettävän tilaisuus / tilaisuuksia missä selitetään turvallisuusasiat, lajisäännöt sun muu tarvittava ja tarvittaessa harjoitellaan etukäteen asioita. Kilpailuissa uusille ampujille järjestetään etukäteen erillinen turvallisuusbriiffi, ja uudet ampujat laitetaan kokeneempien mukaan jotta saavat tarvittaessa neuvoa miten toimia. Ja aseiden käsittely itsehän tosiaan edelleenkin tapahtuu ainoastaan tuomarin valvonnassa ja tuomarin käskyjen mukaisesti. Ja ihan oikeasti, IDPA:ssa saa käyttää tervettä järkeäkin. Jos jonkun seuran kuukausi- /viikkokilpailuun tulevan uuden ampujan toiminta vaikuttaa epävarmalta tai kaveri vaikuttaa jännittävän rastia liikaa, voi ampujalle ehdottaa että mitä jos sinun osaltasi jätetään pisteenlasku väliin ja saat suorittaa rastin helpommalla tavalla / ilman timerin antamaa painetta. Merkitään tuloksiin vain että DNF ja uusi ampuja saa harjoitella rastitoimintaa ihan kaikessa rauhassa. Näin ketään ei tarvitse jättää kokonaan toiminnasta pois, muttei myöskään "pakottaa" toimintaan mikä ylittää ampujan kyvyn toimia turvallisesti.

Mitä eroa tässä sitten on TA-kurssitukseen, kysynee joku? No se että seura voi itsenäisesti huolehtia asioista ja lajiin tulevan ampujan koulutuksen määrään voi käyttää tervettä järkeä. Kenenkään ei tarvitse odottaa puolta vuotta ennenkuin pääsee lajin viralliselle kurssille.

IDPA:n avulla voidaan saada myös satunnaisesti omaksi ilokseen harrastavat omaksumaan sen tyyppinen turvallisuuskulttuuri, jota SRA/IPSC-harrastajat pitävät selviönä.

Tämä turvallisuuskulttuurin levittäminen olisi yksi lajin ideoistakin...

[hq]

Eli se että joku vaatii turvallista aseenkäsittelyä toisilta ihmisiltä on omien muroihin kusemista ja tulkittavissa jollain perverssillä tavalla ampuma-asevastaisuudeksi?

Olet ymmärtänyt aivan väärin.

Turvallisuus on aivan varmasti jokaiselle meistä ensiarvoisen tärkeä asia, mutta sen monopolisointi yhteen muottiin on hyvin alhaista.

JTa kirjoittikin asiasta aika hyvin; silloin kun itse ipsiä aloittelin, 80-luvun puolivälin jälkeen, tällaista aivan samanlaista laulua saatiin kuulla ylimielisiltä UIT-porukoilta. HE olivat "virallisia", HEILLÄ oli ampujainliiton mandaatit, lisenssit ja virallisuudet, ME olimme pahaisia räiskijöitä jotka emme tienneet todellisesta aseturvallisuudesta mitään vaikka IPSC:n sisäinen turvasäännöstö oli tarkka. Tuota kuultiin vuodesta toiseen, samalla kun he sweeppailivat huoletta vapaa- ja olympiapistooleidensa piipuilla muita ampujia, sormet liipaisinkaarissa.

Nyt käytännön tilanne ei tietenkään ole IPSC:n osalta ihan noin groteski, mutta asenne näyttää olevan. Omakohtaisesti olen ensimmäisenä tunnustamassa etten taidoltani pärjää alkuunkaan nykyisille ipsiampujille, järjestelmällinen valmentautuminen on puuttunut pitkään vaikka olen ampunut kaikenlaista muuta "treeniä" lähinnä hauskanpidon vuoksi, mutta se ei millään tavoi eikä missään mittakaavassa ole turvallisuusperiaatteita poissulkeva asia. En ole varmasti viimeisiä IPSC/SRA/PPC/jne. kisojani ampunut, mutta onko mielekästä lähteä kilpailukyvyltään marginaalisella kalustolla (ja ampujalla ) ottamaan nekkuun nuorilta staroilta muutoin kuin nähdäkseni käytännössä tasoeron jonka näkee kokeilemattakin?

Ei. Jotakin muuta, rennompaa, kilpailuhenkistä muttei haudanvakavaa, turvallisuusasioista tietenkään tinkimättä. IDPA on ihan alusta asti näyttänyt juuri siltä mille on sosiaalinen tilaus, enkä varmasti ole ainoa - wanhojen patujen eikä huvin vuoksi kilpailemisesta kiinnostuneiden aloittelijoiden joukossa.

Aloittelijoille kynnys lähteä kaukana ja harvoin järjestettävälle pakkopullakurssille, mahdollisuudella että ampumataito ei riitäkään läpäisyyn tai että käy niinkuin pojalleni ensimmäisellä yrittämällä - aserikko kesken kokeen ja ei muuta kuin seuraavalle sitten joskus, jossakin - on motivaatiota tappava tekijä. Lajit kaipaavat kipeästi uusia harrastajia ja IDPA:n tyyppinen laji hyvin suurella todennäköisyydellä ruokkii myös IPSC ja SRA -puolta, kun ensikosketuksensa saaneet tuoreet kilpailijat suksivatkin sitten TA-kurssille jos/kun sporttisempi tai sotilaallisempi laji alkaa vaihtoehtona vetää puoleensa.

Katsotaan mieluummin kokonaisuutta, harrastusmahdollisuuksia ja erityisesti IDPA:n alkuperäistä luonnetta ennenkuin käynnistetään liittovetoinen lajikloonaaja ja lähdetään tekemään maailmalla toimivasta lajista hailakkaa byrokraattista perversiota siitä mitä se nyt on.

[Mike]

No mitäs sitten, kun sinne IDPA:an tulee kovia ampujia?
Turpaan tulee taas valovuosi, tai voidaan pettää itseään ja sanoa, että ne ampuu eri luokassa.....
Tosi asia kumminkin on se, että mikäli IDPA saa tuulta purjeisiinsa, niin sinnekin tulee kovia ampujia, luultavasti IPSC:n puolelta, vai annetaanko heille aikasakkoa epäurheilijamaisen hyvästä ampumisesta?

[Galwran]

Enkä ole suorittanut TA koetta hyväksytysti. Mutta silti tasan varmasti osaan käsitellä asetta turvallisesti, niin kuivaharjoittelussa, kovilla ammuttaessa, tahi asetta putsatessa jne.

Hyvin mahdollista on, että osaat, enkä kyseenalaista sitä. Mutta entä kun olet tilanteessa jossa kisapaikalla on 20 jonnea joiden taidoista sinulla ei ole mitään tietoa? Kyllä minua ainakin rauhoittaisi tuolloin tieto, että heillä on AINAKIN turvakurssi suoritettuna ja jotain muuta näyttöä asiasta kuin oma sana.

Sama juttu autoillessa: varmasti monikin osaisi ajaa liikenteessä ilman korttia, mutta on se pirusti kivempaa ajella kun voi olettaa että lähes kaikki liikenteessä olijat ovat kuitenkin sen kurssin suorittaneet, ja tietävät jotain liikennesäännöistä. En minä ainakaan lähtisi "joo joo, kyllä mä ny osaan ajaa vaikkei mulla korttia ole"-tyypin kyytiin.

Kursseja kuitenkin järjestetään kohtuullisesti, vaikka toki voisi olla suotavaa että sama kurssi kävisi SRA ja IPSC karkeloihin. Toki pisterajat ovat aina keksittyjä, mutta toisaalta ne tuovat painetta suoritukseen.