Istuessamme täyteen ahdetun lentokoneen liian pienillä penkeillä ja nauttiessamme lentoemoilta kinutuista ylimääräisistä ilmaisista oluista sekä edessä istuvan siiderivalaan selkänojan painosta polvissamme, mietimme miten tämä ihanuus ei ole tullut ihan itsestään. Jo heinäkuussa Liettuan IDPA-kisoissa heitimme ilmaan ajatuksen lähteä Thaimaahan marraskuussa ampumaan. Ajatusta vaalittiin ja pompoteltiin edestakaisin, osallistujia tuli ja meni. Ilmoittautuminen tapahtui näppärästi Shoot and Scoren kautta.
Yhteydenpito Thaimaan IDPA-seuraan oli ajoittain nihkeää, sähköposteihin vastattiin viiveellä ja tietoa joutui kalastelemaan erilaisista Facebook-ryhmistä ja yksityisviesteillä. Pitkään harkitsimme oman aseen viemistä, mutta se olisi vaatinut monimutkaisen lupaprosessin, lisäksi aseen säilytys ja kuljetus olisi ollut ongelma paikan päällä. Thaimaassa vallitsee nyt sotilaslaki, joka tekee paikallistenkin aseenomistajien elämän hankalaksi. Lokakuussa päätimme luopua omasta aseesta ja sitten aloimme vääntää paikallisten kanssa vuokra-aseesta. CZ Shadow oli välillä tarjolla ja välillä ei, ja välillä olisi saanut Tangfolion ja lopuksi ammuimme CZ Tacticalilla. Koko ajan kyllä luvattiin, että ase ja patruunat löytyy. Vuokra-aseen hinta oli lopuksi 5000THB, käytimme samaa asetta, mukaan olisi mahtunut kolmaskin ampuja. Patruunat ovat Thaimaassa hullun kalliita. Laatikollinen (50) halvinta kuraysiä maksoi 750THB. Luodit olivat pelkkää lyijyä ja ruutiin oli ilmeisesti lisätty savua, ainakin sen verran, että se haittasi ampumista
Ampumarata sijaitsi noin tunnin matkan päässä Bangkokista. Määritetty kisahotelli (Palazzo) oli varattu täyteen heti alkuunsa ja olimmekin jo varanneet toisen hotellin lähempää ampumarataa, Chonburista. Vielä paria päivää ennen lähtöä vaihdoimme hotellin kisahotellin viereiseen (Emerald) hotelliin. Tämä oli loppujen lopuksi erittäin hyvä ratkaisu. Kisahotelli oli minuutin kävelymatkan päässä ja pääsimme nauttimaan yhteiskuljetuksista ja tervetuloillallisesta. Hotelli oli metron varressa, joten siirtyminen keskustaan sujuu halutessa näppärästi.
Tervetuloillallinen piti sisällään paikallisia erikoisuuksia ruuan, juoman ja stage-esittelyjen muodossa. Tuliaisiksi veimme pullon Minttuviinaa ja sitä sitten maisteltiin ja ihasteltiin porukalla. En suosittele syömään halstrattuja jätti-jätti-jättikatkarapuja, niistä tulee aamulla pää kipeäksi.
Varsinainen kisapäivä oli sunnuntai. Radalle mentiin mukavasti yhteiskuljetuksella. Rata sijaitsi paikallisen varuskunnan sisällä. Radalla oli kymmenen siistiä ja tilavaa ampumapaikkaa, pieni huolto-/toimistorakennus ja pari katosta. Kylmää juomaa oli tarjolla koko ajan. Ensin vähän häslättiin aseiden ja patruunoiden kanssa, mutta pääsimme kuitenkin ampumaan aika hyvässä järjestyksessä. Positiivinen yllätys oli squad-mom, joka piti huolta ampumajärjestyksestä ja tuloslomakkeista yms. asioista, joten ampujat saattoivat keskittyä ampumiseen, paskan puhumiseen ja itsensä kehumiseen.
Meidän ryhmään oli laitettu hyviä, englanninkielentaitoisia ampujia. Kaksi masteria, yksi ekspertti ja sitten me, rupuampujat. Kävimme hyviä keskusteluja, katsoimme tarkkaan muiden suorituksia ja ehkä opimme jotain. Staget oli pääosin tehty hyvin ja toimiviksi. Ainoan miinuksen voi antaa omituisesta ampumisjärjestyksestä, jossa välillä jätettiin stageja väliin, jotta päästiin odottamaan toiselle stagelle. Toiminta oli kaikin puolin turvallista ja ammattitaitoista. Muutamaan kertaan kävimme keskustelua säännöistä, mutta MD:n tulkinta oli meidän puolellamme. Levitimme siis omaa suomalaista erinomaisuuttamme tähänkin kehitysmaahan reippaassa IDPA-hengessä
Puolessa välissä kisaa pidettiin tunnin lounastauko, jonka aikana nautimme paikallisia erikoisuuksia ja virkistimme itseämme kylmillä juomilla. Radalla oli todella kuuma ja loppukisan aikana yritin juoda mahdollisimman paljon. Loppukisa meni nopeasti ja tulosten valmistumista odotellessa palkitsimme itseämme oluthanan antimilla, samalla katsellen miten kahta sikaa grillattiin avotulella.
Matka ei ollut turha, sillä Suomeen saatiin kaksi uutta mitalistia. Hopeaa SSP/SS ja SSP/MM –luokissa. Lisäksi saatiin second most accurate –palkinto.
Loppuilta menikin syödessä, juodessa ja uusia ystävyyssuhteita solmiessa. Luvattiin tulla ensi vuonna uudestaan, erityisesti jos onnistuvat pitämään Malesian IDPA-kisat seuraavana viikonloppuna. Siitä saataisiin hyvä parin viikon aurinko- ja ammuntaloma. Vannotettiin kaikkia paikallisia tulemaan Eurooppaan heinäkuussa, osallistumaan Oulun IDPA-kisoihin heinäkuun 4.-5. ja Liettuan mestaruuskilpailuihin seuraavana viikonloppuna. Uhattiin joulupukilla ja esiteltiin suomalaista urheutta rutistelemalla tyhjiä oluttölkkejä ja pitämällä kaikin puolin kovaa meteliä. Ihme jos eivät tule.
Kaiken kaikkiaan matka oli mukava kokemus. Muutamia asioita pitää kuitenkin huomioida. Esimerkiksi thaimaalainen aikakäsitys poikkeaa suomalaisesta. Kello 1700 ilmoitettu yhteiskuljetus saattaa tulla klo 1730 tai 1800 tai joskus kolmannen kaljan jälkeen, ehkä. Voi olla että muutoksesta on ilmoitettu thaimaaksi jollain nettisivulla tai sitten ei, ehkä.
Suosittelen pitämään mukana muutamaa kylmää kaljaa ja rentoa mieltä, kyllä se siitä.
-Riimuvuori
