Varmasti juuri näin. IDPA:ssa ero C ja A osuman välillä on kummiksin huomattavan suuri. Sitten jos ampuja on jo aivan käsittämättömän nopea kuten juuri tuo 2015 kisa niin toki silloin pärjää IDPA:ssakin. Uusi +1s sääntömuutos hillitsisi tuota hieman, mutta pikaisen laskutoimituksen mukaan ei olisi muuttanut kärjen järjestystä.Hande kirjoitti: Hienoa, keskustelua aiheesta
Otin kantaa lähinnä aiempaan kommenttiin C ja D -osumista. Vielä ei ole minulla ampujaurallani tullut vastaan kisaa jossa olisi pärjätty huonoilla osumilla, oli se sitten IPSC, SRA, IDPA, Mil IPSC, Steel, 3gun, Tacmatch, Combat league tai joku muu toiminta-ammunnan muoto.
Tyypillisesti IPSC kisan voittaja ampuu 95+ prosenttia pisteistä. Kun vauhti alkaa kasvaa tästä enemmän ja huonoihin osumiin, ongelmaksi tulee se että suoritus ei ole enää rauhallinen. Tällöin riski virheeseen kasvaa, jota riskiä osaava ampuja ei halua ottaa. Tulos syntyy hyvästä tarkkuudesta ja siihen liittyen rauhallisesta ja "smoothista" toiminnasta. Kovin vauhdikkaalta näyttävä suoritus tarkoittaa usein sähläämistä, josta ei seuraa mitään hyvää.
Jotkut ampujat lajista riippumatta pyrkivät "vauhdikkaaseen" suoritukseen, mutta missään lajissa sählääminen ei vie tuloslistalla kovin korkealle.
Se että asettaa ampumanopeuden niin, että hieman "keskialueen ulkopuolen penaltyja" vauhdilla pääsee parhaaseen tulokseen, pätee aivan jokaiseen lajiin. Myös IDPA:n, esim. 2015 Stone Lake kisa jossa kisan ylivoimainen voittaja löytyy "Most Accurate" listalta vasta sijalta 12: http://shootnscoreit.com/idpa/results/match/666/macc/
En tiedä mikä on jäykkää kenenkin mielestä, mutta IDPA:n failure to neutralise, FDR sekä suojan käyttö yms. asiat tekevät siitä sääntöjen puolesta ainakin itselle mielenkiintoisemman kuin IPSC ja siksi juuri tervertulleen lajin. Classic taulu ja minor pisteytys ei ole laisinkaan huono pistelasku sinänsä. SRA:n A ja C alueen yhden pisteen ero taas on todellakin huono syistä jotka aiemmin mainitsin.Hande kirjoitti:IDPA:n heikkous tuossa kohtaa on säännön jäykkyys. Kuten d-light jo totesi, IPSC:ssä esim. mini target mahdollistaa taas suuremman tarkkuusvaatimuksen kuin IDPA:ssa on mahdollista. Isompi merkitys on kuitenkin sillä, että IPSC:ssä voidaan painottaa joko nopeutta, tarkkuutta tai molempia yhdessä, tai vaikka kaikkia samalla stagella vuorotellen hit factor ajattelun kautta. Tällä pystytään usein simuloimaan stressiä ja paineensietokykyä hyvin, tekemättä sen kummempia kommervenkkejä stagelle.
IMHO "helpon" malliseen tauluun esim. IDPA:n 0-alueet ja SRA-taulun suorakaide, on helpompi ampua varmoja osumia, kuin Classic-taulun A-alueelle, puhumattakaan minitaulusta. Jos halutaan opettaa ihminen ampumaan osumia 20 sentin maaliin, silloin pitää vaatia kaikki osumat sille alueelle, eikä niin että osa osumista on jossakin muualla. Tällä hetkellä kaikki IPSC/IDPA/SRA yms opettavat ampumaan (pienen) osan laukauksista 0/A-alueen ulkopuolelle.
No hyvä että samaa mieltä edes jostain. Itse olen ampunut IPSC 14v, SRA 13v ja IDPA nyt muutaman vuoden. Pääsääntöisesti olen huono kaikissa kisalajeissa pistelasku tavasta katsomatta, mutta pidän siitä huolimatta IDPA:n tarkkuuteen painottavaa pistelaskua parempana mainitsemistani syistä ja aina parempana mikäli -1s sääntö tulee. Hyvä ampuja pärjää aina ja huippu kisa-ampuja lajista riippumatta voittaa aina. Huippuampujat osaavat perusteet, osaavat painotella nopeuden ja tarkkuuden välillä juuri oikein ja ennenkaikkea osaavat suorittaa staget/rastit/tehtävät juuri sillälailla kun ovat suunnitelleet. Suurin osa toimintalajien ampujista ei ikinä yllä sinne kärki 10% porukkaan SM tai korkeammalla tasolla. Pidän vain hyvänä että on olemassa laji jossa voi pärjätä hieman pidemmälle myös sillä että osaa oikeasti ampua ja hallitsee perusteet.Hande kirjoitti:Erittäin samaa mieltä olen jARskan kanssa perusampumataidon merkityksestä. Toiminta-ammunta on kuitenkin (hiukan yleistettynä) ainoastaan tarkkuudesta tinkimistä nopeuden hyväksi. Jos perustarkkuus puuttuu, on mahdotonta saada aikaan hyvä tulos vaikka muuten olisi kuinka säpäkkä ampuja tahansa. Mä olen sitä mieltä, että mitä kovempi taso kyseisessä lajissa / luokassa / muussa tilanteessa on, sitä suurempi on perusampumataidon ja terveen itseluottamuksen merkitys. Riippumatta pistelaskutavasta, mahdollisesta vastustajasta tai mistään muustakaan.
Oppiakseen suorittamaan jonkin asian, ihmisen pitää toistaa sitä 10.000 kertaa. Oppiakseen toimimaan kevyen stressin alla, tarvitaan 20.000 toistoa ja hyvin suuren stressin alla toimimiseen vaaditaan 30.000 toistoa. Mitä varmemmin perusasiat on hallussa, sitä helpompaa on toimia stressin alla ja laittaa fokus johonkin muuhun kuin "nyt etuveto on kokonaan pois, sitten vielä puristetaan vähän lisää..." on fokus sitten seuraava pahvitaulu tai 2-suuntaisella a-radalla vastapuolen peluri, samat perusasiat pitää olla hallussa jos aiotaan selvitä hyvin (tai hengissä).
Mielestäni kannattaa ehdottomasti käydä kaikenlaisissa kisoissa näkökulmaa avartamassa
-jARska
. Ei mulla muuta, jatketaan harjotuksia 
Tämä oma postaus tulee tietty heti kakkosena. Erona tässä osumien tähystämisessä ja osumisessa on kärjistetysti siis siinä että minun mielestä joku muu laji opettaa ampumaan vain hiton nopesti osumia siten että on edes "C" alueella ja IDPA taas että että osumat on keskellä jolloin vauhti hieman hitaampaa. En kyllä näen miten tuo IDPA:n tiukempi pisteytys ajaa ihmiset pällistelemään tauluja sen enempää? IDPA ohjaa mielestäni siihen että ammutaan hyviä ja varmoja laukauksia. Eli juuri siihen mikä on tärkeää. Olen osallistunut ammuntoihin jossa tulokset lasketaan joko hit tai miss -periaattella ja kyllä niissä ainakin aloittelevatkin pyrkivät ampumaan ihan samojen periaatteiden mukaan kuin muutkin. Ero on mielestäni vain siinä että kun osuma-alue on pienempi ja rangaistukset isommat niin silloin ammutaan huolellisemmin ja ampumataito korostuu. Ymmärrän hyvin että joidenkin mielestä uusi IDPA pisteytys ei napostele, mutta koitetaan pysyä asialinjalla edes.