Uronen Precision UR-22 (oli: UR-22 .22 lr pesitys kysely)

[Hande]

Ensimmäiset UR-22 .22 lr aseet ovat pian toimituksessa onnellisille omistajilleen

Tässä kohtaa, erilaisia variaatioita testanneena, Hande haluaisi kysyä raadin mielipidettä: mikä patruunapesä UR-22 aseisiin?

Tavanomainen "sporting" pesitys ei anna sellaista osuntaa, joka olisi Handen mielestä ok.

[MikaS]

Tiukka target pesä, lyhyellä/olemattomalla ylimenolla ei vain toimi itselataavissa. Ainakin ylimenossa pitää olla freeborea, että olemattomat jouset jaksavat työntää patruunan pesään.

[Hande]

Tiukka target pesä, lyhyellä/olemattomalla ylimenolla ei vain toimi itselataavissa. Ainakin ylimenossa pitää olla freeborea, että olemattomat jouset jaksavat työntää patruunan pesään.

Näin juuri, tyypillistä pulttilukkoisen "vahva rihlakosketus" pesitystä ei vain voi itselataavassa käyttää ja freeborea pitää olla.
Mikä sitten kompromissiksi? 22 Bentz tai vastaava?

[Koheltaja]

Bentz pesiä on tehty myös pulttilukkoihin kun toimintavarmuus menee millitarkkuuden edelle. Mikään ei ole 22:ssa ärsyttävämpää kun jumittavat patruunapesät.

[Longrange]

Itselataavan aseen pitää toimia erinomaisesti ja ei sillä minirifle hommissa ole hirveästi väliä ovatko kasat 50m päässä 8mm vai 12mm. Jos ase kakoo niin niin se on kelvoton. Siksi Bentz-pesä on erittäin järkevä valinta.

Ja aivan varmasti joku reklamoi kun ase ei toimi isän 1960-luvulla rautakaupasta ostamien Baikalin teräshylsyisten patruunoiden kanssa. Tästä ei tosin kannata välittää tai rautahylyiset patruunat voi suoraan kieltää käyttöohjeessa.

[ak47]

Ensimmäiset UR-22 .22 lr aseet ovat pian toimituksessa onnellisille omistajilleen

Tässä kohtaa, erilaisia variaatioita testanneena, Hande haluaisi kysyä raadin mielipidettä: mikä patruunapesä UR-22 aseisiin?

Tavanomainen "sporting" pesitys ei anna sellaista osuntaa, joka olisi Handen mielestä ok.

Rakensin 90 luvulla proton .22 puoliautomaatista jo edesmenneelle asepajalle siinä oli aluksi pesä sen verran lyhyt että luotiin jäi rihlasta jälkeä. Syötössä oli ongelmia koska laskennallinen tulinopeus oli osalla patruunoista 2500. Nallipiikki oli huonosti suunniteltu yms mutta pesän rihlakosketus ei ollut varsinaisesti ongelma. Aikaa jo mennyt mutta muistaakseni clymerin kalvain ja saattoi olla että niitä oli tarjolla tavallista ja target mitoitettua ja jälkimmäistä olisi käytetty ainakin alussa. Lukko oli kevyt muistaakseni 110g ja siihen voi laittaa taakse 1 tai 2 jousta jolla sai pelaamaan subsonikeista stingereihin. Joten kyllä kevytkin lukko painaa patruunan rihloihin. Hylyjä ei hajonnut sen takia että olisi jäänyt patruuna liian ulos mutta siinä olikin ak tyylinen sulkuvarmistin. Laskin lukon nopeudet ihan simppelillä basic ohjelmalla. Voisi katsoa löytyykö vielä tietoja millä vauhdilla lukko liikkui.

Kai tuota asetta on testattu eri pesillä vai onko niin uutta että eri pesiä ei ole testattu? Jos vain tekisi ensin lyhyen pesän ja jos ei tyydytä alkaa tarjota isompaa kalvainta ja taas testaamaan.

Pesäasia kyllä kiinostaa koska joskus eläkkeellä voisi jatkaa tuota omaa kokeilua versiolla 2 - ehkä.

[Longrange]

Kysehän on siitä miten rupupatruunalla ja miten pitkään puhdistamatta aseen halutaan vielä toimivan. Oma fiilis on että 500lks putsaamatta kesäkelillä on hyvä tavoite ja 1000lks olisi parempi.

Patruunapesän mitoitus on tässä vain yksi muuttuja vaikkakin aika keskeinen. Lipas on toinen ja patruunan sottaisuus (vahaisuus, öljyisyys, ruudin palojätteen laatu) kolmas muuttuja. Tätä kolmatta ei asevalmistaja voi juuri kontrolloida.

Labrassa toimii helposti "kaikki" mutta ulkoradalla -10C pakkasessa likaisella aseella tilanne helposti muuttuu. En tiedä kannattaako talvikeleistä aivan hirveästi edes huolehtia koska ongelmat liittyvät silloin yleensä eniten patruunan ominaisuuksiin.

[veeteetee]

Itse edustan ns. A.J. Lahti -koulukuntaa eli aseen tulee toimia kaikilla patruunoilla kaikissa olosuhteissa aina ja loputtomiin, ref. kaasutoiminen Sampo L-34, jolla ammuttiin 34 000 laukauksen testi -40 asteen pakkasessa ja 6000 laukausta yhteen juoksuun. No, eihän sen näin aina mene Itse olen päässyt kokeilemaan vastaavaa Sako 92S & Norinco 56S:llä (11 000+ ls päivässä) ja eräällä raskaalla jalkäväen asejärjestelmällä.

Itselataavan .22 LR:n osalta tilanne on erityisen vaikea, mutta tärkeimpänä pidän toimintavarmuutta, kaikilla CIP/SAAMI-patruunoilla. Aiemmin huumorilla ehdotettu mustiin rautahylsyihin ladattu Vostok Sport & Hunting on oikeastikin sikäli hyvä testipatruuna, että jos itselataava ase toimii sillä, niin kyllä se toimii sitten kaikilla muillakin patruunoilla.

Mikä patruunapesäversio aseeseen sitten päätyykin, niin loppujen lopuksi asia selviää vain ampumalla ja ampumalla PALJON, kaikkea mahdollista käsiin saatua ja mieluiten vielä huonoimmissa mahdollisissa olosuhteissa. Onneksi .22 LR:n osalta patruunakulut ovat minimaaliset.

Nykyajalle tyypillistä on, että konstruktiiviset ongelmat ohitetaan ja/tai sysätään käyttäjän vastuulle kirjaamalla käyttöohjeisiin erilaisia vaatimuksia patruunoiden, olosuhteiden, myyttisen "sisäänajon" tai vaikkapa käytettävien supererikoisvoiteluaineiden osalta. Paras vaihtoehtohan on, että ase on niin hyvä, että kaikki käy ja kukkuu.

[Hande]

On toki jo testattu puolisen vuotta, mutta parhaat testikelit ovat tulleet Suomeen vasta joulun 2023 jälkeen

Lähtöajatuksena on tehdä bulk AR-22 aseita (CMMG, NC, Kriss, Ruger...) huomattavasti tarkempi ase, jonka toimintavarmuus on vähintään samaa luokkaa. Joidenkin osien valmistus paremmista materiaaleista, patruunapesän, rampin yms huolellinen viimeistely auttaa toimintavarmuudessa varsin paljon vaikka patruunapesä olisi ahtaampikin.

Se on tullut testeissä todettua, että tyypillisellä USA .22 lr itselataavalla aseella (ja piipulla) on erittäin haastavaa saada aikaan hyvää säännöllistä osuntaa. Tämä johtunee osittain SAAMI-mitoituksesta.

Sama homma kuin monessa muussa isommassakin kaliiperissa, rihlakosketus ja sitä kautta freeboren mitoitus olisi osunnan kannalta erittäin hyvä asia. Kovasti tuttua asiaa varsinkin .223 Rem / .223 Wylde / 5.56 osalta, mutta... Käytännössä oikein hyvin optimoitu patruunapesä pitäisi tehdä jollekin patruunalle X ja tietylle latauserälle, jotta saataisiin hyvä toimintavarmuus ja erinomainen osunta. Näin voidaan toki yksittäistapauksissa tehdä ja on tehtykin monta kertaa, mutta yleensä 95% ampujista haluaa aseen jolla voi ampua mitä tahansa kuranttia paukkua (pl. rautahylsyiset yms) kohtuullisen hyvällä osunnalla ja jotta ase toimii varmasti.

Toki erittäin suuri merkitys on myös patruunapesän viimeistelyllä. Hyvin kiillotettu, ahtaampikin patruunapesä toimii paremmin kuin väljempi mutta karheaksi jäänyt ja paljon lyijyä ja karstaa likaa itseensä keräävä.

Hieman muokattu 22 Bentz-pesitys vaikuttaa tässä kohdassa fiksuimmalta vaihtoehdolta.

Kertokaa lisää kokemuksia ja näkemyksiä

[Make]

Vaatimuksesta kaikilla mahdollisella kuralla toimivasta ja osuvasta laitteesta ei kannata pitää kiinni, kun tehdään näin spesifistä asetta. Rihlaus ja sen tiukkuus näyttelee .22:n kanssa omaa osaansa tarkkuuden suhteen enemmän kuin pienet erot free boressa, joka oman näkemyksen/kokemuksen perusteella kannattaa olla mieluummin inan väljä kuin tiukka; tällä saadaan toleranssia a-tarvikkeen suhteen.
Jos ampuisi vain kuparipinnoitettua paukkua, voisi käyttää tiukempaa pesää toimintavarmuuden kärsimättä, mutta ampumisen edullisuus jäisi sitten siihen.

[Make]

Jaa, editoida ei näemmä voi, joten lisätään edelliseen vielä patruunavalmistajien toleranssit, jotka etenkin huokeamman tavaran kyseessä ollessa ovat melkoiset; siinä, missä toinen erä osuu ja toimii, toinen ei kumpaakaan.
A-tarvikkeen luotettavuus pitkässä juoksussa näyttelee isoa osaa .22 toiminnan/osunnan kanssa.

X-center on ollut hyvää tavaraa oman custom-piekkarin kanssa, mutta se ei olekaan ihan mitä tahansa bulkkia.

[käyrä]

On toki jo testattu puolisen vuotta, mutta parhaat testikelit ovat tulleet Suomeen vasta joulun 2023 jälkeen

Lähtöajatuksena on tehdä bulk AR-22 aseita (CMMG, NC, Kriss, Ruger...) huomattavasti tarkempi ase, jonka toimintavarmuus on vähintään samaa luokkaa. Joidenkin osien valmistus paremmista materiaaleista, patruunapesän, rampin yms huolellinen viimeistely auttaa toimintavarmuudessa varsin paljon vaikka patruunapesä olisi ahtaampikin.

Se on tullut testeissä todettua, että tyypillisellä USA .22 lr itselataavalla aseella (ja piipulla) on erittäin haastavaa saada aikaan hyvää säännöllistä osuntaa. Tämä johtunee osittain SAAMI-mitoituksesta.

Kertokaa lisää kokemuksia ja näkemyksiä

Omat 5cent:

En tiedä kuinka bulkkikamaa on NC piekkarit, mutta sanoisin kunhan käynti on edes sillä tasolla niin imho toiminnalliseksi piekkariksi ihan riittävä. Toimintavarmuus ehkä se merkittävämpi tekijä saada esim. NC tasolle. Itse ammun piekkarilla kivääritreeniä aika paljon 100 m radalla ja nyt talvellakin käynti on CCI stanulla vähintään riittävä, jos ristikko on pyöreän halk. 11cm pellin päällä niin aina kilahtaa. Alle 100 m etäisyyksillä en ole huomannut, että käynti ei riittäisi missään tilanteessa. Toki 22lr benchrest pienoiskiväärit erikseen.

Toimintavarmuus ko. aseessa ollut hyvä. Putsaamatta n. 1500 lks jälkeen -15 pakkasessa alkoi tulla ensimmäiset häiriöt, koska yksi lipas ei kerennyt nostaa patruunaa. Oli syksyn ja Norman patruunan jäljiltä hieman tönkissä. Muutoin se vaan pelaa ja pelaa.

Jos saa tehtyä oleellisesti paremman piekkarin, kuin esim. yllämainittu niin ei kai siinä ole juuri muutettavaa silloin?

Mitä lipasta muuten UR-22 käyttää?

[J.J]

Heitän tähän hieman out-of-the box ajattelua. Jos perusasiat on kunnossa (laadukas piippu&rihlaus, kruunaus ym.) parhaan käynnin ulosmittaamiseksi piipputuneri on paljon helpompi ja yksinkertaisempi toteutus kuin pesityksillä kikkailu. Toki paras tuninki pitää edelleen hakea sille kyseiselle ampumatarvikkeelle mitä meinaa käyttää, mutta kokemuksien perusteella tuo on erityisesti kustannustehokas keino saada hyvää käyntiä myös bulkkipaukuilla, jotta piekkarin pääasiallinen funktio (mahdollisimman edullinen treenaus) myös täyttyy. Eli komppaus sille, että pesityksen tulisi olla itselataavassa .22lr:ssä sellainen että toimii millä tahansa ok laatuisella bulkilla kaikissa olosuhteissa, ja käynnin voi hakea tunerilla. Kerta kyseessä on joka tapauksessa custom ase, sen tunerin voisi jopa koneistaa aseen perusvarusteluun.

[J.J]

Omat 5cent:

En tiedä kuinka bulkkikamaa on NC piekkarit, mutta sanoisin kunhan käynti on edes sillä tasolla niin imho toiminnalliseksi piekkariksi ihan riittävä. Toimintavarmuus ehkä se merkittävämpi tekijä saada esim. NC tasolle. Itse ammun piekkarilla kivääritreeniä aika paljon 100 m radalla ja nyt talvellakin käynti on CCI stanulla vähintään riittävä, jos ristikko on pyöreän halk. 11cm pellin päällä niin aina kilahtaa. Alle 100 m etäisyyksillä en ole huomannut, että käynti ei riittäisi missään tilanteessa. Toki 22lr benchrest pienoiskiväärit erikseen.

Toimintavarmuus ko. aseessa ollut hyvä. Putsaamatta n. 1500 lks jälkeen -15 pakkasessa alkoi tulla ensimmäiset häiriöt, koska yksi lipas ei kerennyt nostaa patruunaa. Oli syksyn ja Norman patruunan jäljiltä hieman tönkissä. Muutoin se vaan pelaa ja pelaa.

Jos saa tehtyä oleellisesti paremman piekkarin, kuin esim. yllämainittu niin ei kai siinä ole juuri muutettavaa silloin?

Mitä lipasta muuten UR-22 käyttää?

Tälle myös komppaus, tuo NC on jo itselataavaksi niin tarkka, että uskon olevan erittäin vaikeaa pistää paremmaksi toimintavarmuuden kärsimättä. Joten myyntimenekkiä ajatellen realistiseksi tavoitteeksi jää a) tuottaa yhtä tarkka/hyvä edullisemmalla hinnalla (luulisi olevan hyvin toteutettavissa koska kaikkiin jenkkikamoihin tulee hirveät lisäkulut jotka näkyy suomi-hinnoissa tai b) saada kalliimmalla myydyksi mielikuvilla/vast. "parempaa" jota on kuitenkin vaikea ulosmitata ja/tai toimintavarmuus on kärsinyt..

[Hande]

Paljon hyviä näkemyksiä, kiitos!

Ajatus UR-22 aseen kanssa on sama kuin isommissa: vain tarkat aseet ovat kiinnostavia Haluamme myös .22 lr aseen osunnalle osuntatakuun, joka ilmaistaan selkeästi numeroilla "5 lks alle 1 moa 50 metrin ampumamatkalla" tms. Asiaa jokusen vuoden tutkittuani, olen tullut siihen tulokseen että toistettavasti siitä parempaan osuntaan pystyvät vain pulttilukkoiset tarkkuusaseet, varsinkin silloin kun käytetään patruunaa joka ei ole kaikkein parasta mitä kaupasta rahalla saa.
Eli tätä etsitään, jotta saataisiin sama tilanne kuin .223 aseiden kanssa jossa luotien pitää osua tähtäimen punapisteen alueelle. Toimintavarmuudesta tinkimättä.

Tuneria on testattu ja pari päivää hieroin sen kanssa osuntaa, monessa tilanteessa todella suuri apu kun perusasiat ovat muutoin kunnossa. Mutta edes sen avulla ei saada parannettua osuntaa tasaiseksi väljällä patruunapesällä haluttuun tasoon, eli lisäisin vielä J.J listaan patruunapesän. Siitä tämä koko ketju kähtikin liikkeelle

Luonnollisesti UR-22 vakiovarusteena on UP MTG laukaisukoneisto, äänenvaimennin tai suujarru pikakiinnitteisen äänenvaimentimen kanssa yms mukavaa

Lipas on yleisin eli AR-22, jossa syöttötorni "takana" esim: https://www.brownells.fi/AR-15-25RD-SON ... -100027665