jARska kirjoitti:Hande kirjoitti:Onko siis jokin ampumaurheilun laji ollut sellainen, että pärjää huonoilla osumilla ? Kerro minullekin ,kiinnostaisi kokeilla

Hyvä provo. On lajeja joissa nopeilla A ja C osumilla pärjää paremmin verrattuna siihe että ampuu pelkkiä A osumia, mutta käyttää siihen
hieman enemmän aikaa. Huolestuttavinta on se että lajinomaiset piirteet opettavat uusia ampujia hyväksymään C alueen kokoisen alueen olevan riittävä osuma-alue. Tähän törmää käytännössä jokaisella kurssilla missä kouluttaa. Uudet ja joskus jopa kauemminkin harrastaneet ampujat eivät ole viitsineet opetella osumatarkkuutta ja perus ampumataitoa koska ovat kokeneet että se ei ole tarpeellista, mutta nopeuden hakeminen keinolla millä hyvänsä taas olisi.
Huippuampujat osaavat ja ymmärtävät toki perus ampumataidon merkityksen, mutta uudet ampujat eivät välttämättä. Sen takia IDPA ja varsinkin uusi pistelaskusysteemi on tervetullut: se
kannustaa opettelemaan ja ylläpitämään hyvää ampumataitoa ja siinä ei pärjää mikäli ei perusteita osaa.
-jARska
Hienoa, keskustelua aiheesta

Otin kantaa lähinnä aiempaan kommenttiin C ja D -osumista. Vielä ei ole minulla ampujaurallani tullut vastaan kisaa jossa olisi pärjätty huonoilla osumilla, oli se sitten IPSC, SRA, IDPA, Mil IPSC, Steel, 3gun, Tacmatch, Combat league tai joku muu toiminta-ammunnan muoto.
Tyypillisesti IPSC kisan voittaja ampuu 95+ prosenttia pisteistä. Kun vauhti alkaa kasvaa tästä enemmän ja huonoihin osumiin, ongelmaksi tulee se että suoritus ei ole enää rauhallinen. Tällöin riski virheeseen kasvaa, jota riskiä osaava ampuja ei halua ottaa. Tulos syntyy hyvästä tarkkuudesta ja siihen liittyen rauhallisesta ja "smoothista" toiminnasta. Kovin vauhdikkaalta näyttävä suoritus tarkoittaa usein sähläämistä, josta ei seuraa mitään hyvää.
Jotkut ampujat lajista riippumatta pyrkivät "vauhdikkaaseen" suoritukseen, mutta missään lajissa sählääminen ei vie tuloslistalla kovin korkealle.
Se että asettaa ampumanopeuden niin, että hieman "keskialueen ulkopuolen penaltyja" vauhdilla pääsee parhaaseen tulokseen, pätee aivan jokaiseen lajiin. Myös IDPA:n, esim. 2015 Stone Lake kisa jossa kisan ylivoimainen voittaja löytyy "Most Accurate" listalta vasta sijalta 12:
http://shootnscoreit.com/idpa/results/match/666/macc/IDPA:n heikkous tuossa kohtaa on säännön jäykkyys. Kuten d-light jo totesi, IPSC:ssä esim. mini target mahdollistaa taas suuremman tarkkuusvaatimuksen kuin IDPA:ssa on mahdollista. Isompi merkitys on kuitenkin sillä, että IPSC:ssä voidaan painottaa joko nopeutta, tarkkuutta tai molempia yhdessä, tai vaikka kaikkia samalla stagella vuorotellen hit factor ajattelun kautta. Tällä pystytään usein simuloimaan stressiä ja paineensietokykyä hyvin, tekemättä sen kummempia kommervenkkejä stagelle.
IMHO "helpon" malliseen tauluun esim. IDPA:n 0-alueet ja SRA-taulun suorakaide, on helpompi ampua varmoja osumia, kuin Classic-taulun A-alueelle, puhumattakaan minitaulusta. Jos halutaan opettaa ihminen ampumaan osumia 20 sentin maaliin, silloin pitää vaatia kaikki osumat sille alueelle, eikä niin että osa osumista on jossakin muualla. Tällä hetkellä kaikki IPSC/IDPA/SRA yms opettavat ampumaan (pienen) osan laukauksista 0/A-alueen ulkopuolelle.
IDPA:ssa on monia vahvuuksia, mutta IMHO syy miksi USA:ssa on IDPA kielletty joiltakin asetta kantavilta virkamiehiltä, on lajin jäykkyys, ts. moniin muihin lajeihin verrattuna ampujan mahdollisuudet käyttää omia vahvuuksiaan ovat rajoitetummat. Itse vannoutuneena .45 Auto fanina tykkään varsinkin .45 luokasta CDP ja tykkään lajista muutenkin, mutta mielestäni on hiukan väärin sanoa että se on jotenkin äärimmäisen erilainen versus IPSC / SRA yms

Erittäin samaa mieltä olen jARskan kanssa perusampumataidon merkityksestä. Toiminta-ammunta on kuitenkin (hiukan yleistettynä) ainoastaan tarkkuudesta tinkimistä nopeuden hyväksi. Jos perustarkkuus puuttuu, on mahdotonta saada aikaan hyvä tulos vaikka muuten olisi kuinka säpäkkä ampuja tahansa. Mä olen sitä mieltä, että mitä kovempi taso kyseisessä lajissa / luokassa / muussa tilanteessa on, sitä suurempi on perusampumataidon ja terveen itseluottamuksen merkitys. Riippumatta pistelaskutavasta, mahdollisesta vastustajasta tai mistään muustakaan.
Oppiakseen suorittamaan jonkin asian, ihmisen pitää toistaa sitä 10.000 kertaa. Oppiakseen toimimaan kevyen stressin alla, tarvitaan 20.000 toistoa ja hyvin suuren stressin alla toimimiseen vaaditaan 30.000 toistoa. Mitä varmemmin perusasiat on hallussa, sitä helpompaa on toimia stressin alla ja laittaa fokus johonkin muuhun kuin "nyt etuveto on kokonaan pois, sitten vielä puristetaan vähän lisää..." on fokus sitten seuraava pahvitaulu tai 2-suuntaisella a-radalla vastapuolen peluri, samat perusasiat pitää olla hallussa jos aiotaan selvitä hyvin (tai hengissä).
Mielestäni kannattaa ehdottomasti käydä kaikenlaisissa kisoissa näkökulmaa avartamassa

Just my 2 cents
